Hyvää Uutta Vuotta 2011!

Olli toivottaa nallekarhuystävänsä kanssa hyvää uutta vuotta 2011!

Kävimme illalla kahdeksan aikaan kävelyllä. Raketit paukkuivat, mutta Olli ei tapansa mukaan piitannut paukkeesta... kunnes tulimme pihalle ja tien toisella puolella naapurit alkoivat ampua raketteja. Olli jähmettyi pihalle katselemaan raketteja, eikä meinannut tulla sisälle ollenkaan. Poika oli todella koomisen näköinen katsellessaan niska kenossa taivaalle. Päälenkittäjän piti pakottaa Olli sisälle. Onneksi sohvalta on suora näköala ulos ja taivaalle! 

Mäyräkoiratauluja

Ollin emännällä oli nämä mäyräkoira-aiheiset taulut jo silloin, kun koira oli haaveissa. 

Noora-emännän muutto Australiaan lähestyy, eikä sinne oteta mukaan tavaraa kuin sen verran, mitä rinkkaan mahtuu. Nämäkin taulut koristavat siis kotimme seinää. Eteisessä.

 

Joululahja

Vasta aattoaamuna uskalsimme laittaa lahjapaketit kuusen alle, eikä tämän jälkeen Ollia jätetty yksin kotiin hetkeksikään. Oman paketin Olli sai jo aamupäivästä. Paketista löytyneen puruluun kanssa on kulunut tovi jos toinenkin. Näyttää kestävän ensi vuoden puolelle.

Toivottavasti mäyräkoiraystävillä on ollut mukava joulu ja masut täynnä herkkuja!

Olli ja kotiväki toivottavat Rauhallista Joulua kaikille ystäville!

Kadun ruuhkat, kiireet jäävät, kaupat suljetaan.
Lumi leijuu maahan, hiljaa kotiin kuljetaan.
Myös kiireet jää,
Jo hämärtää,
Kun saapuu joulu kaupunkiin.
 

Kun syttyy joulun valot
Vain kadun varren talot
Joulurauhaa yksin vartioi.
Niin syttyy joulun valot,
Vain lumi peittää talot.
Kirkonkellot jostain kaukaa soi.

Talo uinuu yössä nähden joulusatuaan.
Joku vanhus, yksinäinen kulkee katuaan.
Yön hämyyn jää,
Vain määränpää,
Kun saapuu joulu kaupunkiin.

Yksinäinen sähköpylväs torkkuu aloillaan,
Iltatähden kanssa kilvan tuikkii valoillaan.
On hiljaisuus
Niin oudon uus,
Kun saapuu joulu kaupunkiin.

Karhunpainia

Päälenkittäjä kävi jouluostoksilla Haaparannassa ja Ikeasta piti tietenkin ostaa Ollille  uusi kaveri. Tällä kertaa päädyin nallekarhuun, jonka kanssa Olli onkin paininut päivät ja illat. 

Pari vanhaa (ja haisevaa) kaveria armahdettiin kärsimyksistä ja ensi alkuun nakkasin ne pihalle. Olli kuitenkin kantoi kaverit joka ulkoilun päätteeksi takaisin sisälle, joten nyt kaverit odottavat suljetussa tilassa pääsyään loppusijoituspaikkaan.

Reikä päässä

Ollilla oli aamulla kiire haistelemaan peräkärryn alle kissan jälkiä. Tuloksena reikä päässä. Poika hoiperteli sisään ja tärisi. Laitoin Ollin omalle paikalle makaamaan ja otin jääkaapista palan juustoa. Sen jälkeen Olli taas entisellään. Nyt vain odotellaan, että reikä menee umpeen.

Mukavaa ja turvallista viikonloppua mäyräkoirille ja heidän lenkittäjilleen!

Pakkaspäivän pikalenkki

 Lauantaiaamuna pakkasta oli -20 C ja niin sitä oli tänään sunnuntainakin.
Aurinko on noussut näkyviin taivaanrannasta laskeakseen jälleen. Päivän pituus tänään 3 h 49 min.

Ollaan käyty pikalenkeillä, Ollilla palelee tassuja eikä päälenkittäjän astma tykkää kylmästä ilmasta myöskään.  Kaunista metsässä on joka tapauksessa.

Jouluvaate

Suvi ja Eppu haastoivat Ollin mukaan seuraavanlaiseen pikkujouluhaasteeseen:

"Valitse jokin nettikauppa ja kokoa sen valikoimasta mieleisesi pikkujouluasu. Haasta tämän jälkeen neljä henkilöä tekemään sama."

 
Ollin (pikku)jouluasu koostuu siis vain rusetista. 

Yksinkertaisuus on valttia, kun on jo lähtökohtaisesti kyse komeasta uroksesta. Öhöm... 


Haastamme kaikki ystävämme mukaan!

Meren jäällä

Lähdettiin Ollin kanssa kokemaan verkkoja.

Ollille tuli kauhea kiire, kun miehet menivät potkureilla meidän jalkamiesten ohi.

Ollia kiinnostaa, että joko sieltä kohta tulee kalaa...

... mutta päälenkittäjä pelkäsi koiran paleltuvan viimassa, joten lähdimme takaisin rantaan.

Ollin korvien asennosta voi päätellä tuulen nopeuden.

Kukapa sitä aina samalla paikalla?

Ollilla on leivinuunin vieressä nukkumapaikkana kori, jossa on pehmikkeenä moninkerroin taiteltu vanha päiväpeitto. Nukkumapaikassaan Olli arvostaa sekä lämpöä että pehmeyttä.

Joskus vaan tuntuu ilmeisesti siltä, että korin paikkaa täytyy siirtää ja peittokin toimisi paremmin toisaalla. Ja kukapa voisi kieltää luun syömisen olohuoneessa, kun sitä kuitenkin syödään oman peiton päällä eli omalla paikalla?

Vapaapäivä vinku-vonkun kanssa

Vapaapäivän suunnitelma: tutkielman viimeistelyä, pyykkäystä ja rentoa otetta elämään.

Suunnitelman toteutus: Olli antoi nukkua päälenkittäjän puoli yhdeksään, mikä on luksusta meidän perheessä. Ennen aamupalaa lähdin tekemään pojan kanssa pikkulenkin. Pakkasta oli -21 C, joten parikymmentä minuuttia riitti meille molemmille.

Sitten alkoi vinku-vonku.

Vinku-vonku vessan ovella. Korvakin on kääntynyt nurinpäin.

Vinku-vonku makuuhuoneessa - tee tässä sitten kirjallisia askareita.

Vinku-vonku eteisessä odottamassa uloslähtöä.

Vinku-vonkun ilme sanoo: lähetään jo.

Vinku-vonku kylpyhuoneessa laittamassa pyykkiä kuivumaan.

Ja eihän se muu ole auttanut, kun jo kolmesti ollaan tämän päivän valoisaan aikaan lähdetty ulos. Onpahan sitten saatu luonnonvaloa koko viikon tarpeisiin.

Eikä mene kauaa, kun Olli huomaa, että edelleen on kylmä.
Käytiin kuitenkin koirapuistossa, siis tänään kolmannen kerran sielläkin. Onpahan veroeuroilla rakennettu aitaus käytössä koko rahan edestä.


Pahoittelemme sisäkuvien huonoa laatua ja äänen puuttumista.

Ja tulkaapa nyt ehdottelemaan toisen koiran hankkimista...

Lenkillä keskellä päivää

Koska päivän pituus Oulussa on enää alle 5 tuntia, lenkille on lähdettävä keskellä päivää, jos haluaa nähdä pilkahduksen auringosta.

Pimeällä lenkkeily metsässä onnistuu tehokkaan led-taskulampun avulla, mutta eihän mikään voita luonnonvaloa.



Kävellään kohti tuota outoa valoilmiötä, joka juuri ja juuri jaksaa nousta horisontin yläpuolelle.

Turvallista matkaa!

Olli matkustaa autossa takapenkillä, joka on suojattu vanhalla pussilakanalla. Kuosi ja väri muuttuu siis aina säännöllisin väliajoin. Muodikkuudesta ei nyt välitetä, vaan mennään käytännöllisyyden ehdoilla.

Valjaat on kiinnitetty koirien turvavyöllä autossa olevaan vastakappaleeseen eli koiran turvavyö on tavallaan välikappale auton ja koiran välillä. Pussilakanaan tehtiin keskelle reikä turvavyötä varten.


Yllä näkyy turvavyön autoon kiinnittyvä osa ja alla kiinnitys koiran valjaisiin.


Ja tässä on tyytyväinen matkustaja. Turvavyö antaa jonkin verran liikkumavaraa, mutta ei liiaksi. Säätövaraakin löytyy. Tämä malli löytyi Mustista&Mirristä ja maksoi viitisen euroa.

Mäyräkoiraviiniä

Jälleen kerran viiniä ostettiin pelkästään etiketin perusteella.
Kyseessä kuiva, italialainen valkoviini. Pakko olla hyvää.

Lyhyellä aamulenkillä

Ollilla meni koko perjantaipäivä nukutuksesta toipumiseen herätyspiikistä huolimatta. Pari kertaa käytettiin poikaa asioilla lähimetsässä, muuten makoili joko omassa korissa tai emännän sängyssä, josta on tullutkin Ollin uusi lempipaikka. Ostin emännälle untuvatäkin, joten sen päällä on koirankin pehmeä makoilla.

Lauantaiaamuna oltiinkin sitten niin reipasta poikaa heti ennen seitsemää. Kesti kyllä aikansa, että kotiväki älysi nousta sängystä seurustelemaan melkein vuorokauden yhteen kyytiin nukkuneen koiran kanssa. Virtaa siis oli enemmän kuin olisi tarvinnutkaan. Lenkki ei kuitenkaan ollut kuin lyhyt pyrähdys lähimetsässä.

Päivä on sen verran valostunut, että sain valokuvan Ollista uusi viitta harteillaan. Fleecevuorinen ja tuulipukukankainen päällystakki on Best Friendin mallistoa ja maksoi säästökaupassa kympin verran. Takaosan kuminauhat leikattiin heti pois, mutta muuten takki istuu hyvin Ollille ja valjaat menevät mukavasti takin päälle. Heijastimet plussaa! Ollin takin koko on M.

Ja tällaiselta näyttää meidän lähimetsä, kun lumi on tullut maahan.
Vaikka asutaan kaupungissa, sadan metrin päästä kotoa löytyy ihan oikea metsä.

Tuloksia eläinlääkäristä

Viikon hermoilun jälkeen vihdoin pääsimme eläinlääkäriin. Kliinisesti tutkien Ollin selkä, lonkat ja eturauhanen olivat ok, joten selkäkivun syyn selvittämiseksi otettiin röntgenkuvat sekä selkärangasta että lonkista. Tätä varten Olli nukutettiin ja menin pojan kanssa röngenhuoneeseen odottamaan sammumista. 15 minuutin kulutta luovutin höyhensaarilla uinuvan koiran hoitohenkilökunnan huostaan ja puolen tunnin päästä pääsin kuulemaan tuloksia, jotka olivat huojentavia.

Ollin selkäranka on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa. Ei nikamavälilevyn pullistumia eikä nikamavälien kaventumista. Yhdessä välilevyssä oli havaittavissa aivan pikkaisen kalkkiutumista. Lonkat olivat myös kunnossa.

Selkäkipu on voinut olla lihasperäistä tai sitten Olli on loukannut selkänsä esimerkiksi peräkärryn alla kissan jälkiä seuratessaan.

Nyt vielä eletään viitisen päivää pelkillä pissa-kakkalenkeillä ja yritetään välttää Ollia hyppimästä. Tähänkin keksin jo hyvän keinon: Olli pelkää trolley-matkalaukkuja niitä vedettäessä syntyvän äänen vuoksi ja paras keino estää Ollia päivisin yksin ollessaan hyppimästä sohvalla on laittaa pari trolleyta sohvalle.

Lainaus heräämisohjeesta: "Usein vasta-aineilla herätetty lemmikki käy uudelleen uneliaaksi rauhalliseen paikkaan päästyään."



"Pidä lemmikkisi lämpimänä, sillä ruumiinlämpötila on alhainen, ja sillä saattaa olla vilunpuistatuksia."

Tämän vuoksi kannoin Ollin omaan koriin ja peittelin nukkumaan.

Lopuksi Olli ja kotiväki kiittävät blogiystäviään tuesta kuluneen viikon aikana. Hau!

Kiitos kommenteista

Kiitos kaikille kommentoijille.

Päälenkittäjä on kandin seminaarissa Rovaniemellä, mutta soittelin juuri kotiin ja Olli on entinen itsensä. Onnellinen Olli.

Tiedämme toki, että jos on välilevytyrä kyseessä, täydellinen vuodelepo olisi paras tässä tilanteessa. Olli joutuu kuitenkin olemaan päivät yksin kotona, eikä kukaan ole vahtimassa täyslepoa. Ilman vahtimista täyslepo ei kyllä onnistu...

Jatkuu...

Kipuilua

Huomasin viime perjantaina, että Ollilla on selkä kipeä. Poika ei suostunut hyppäämään sängylle vaan käpertyi jalkoihini nukkumaan ja tärisi samalla. Tässä vaiheessa ei hälytyskellot vielä soineet. Puolilta päivin lähdettiin hakemaan kuopusta koulusta, eikä Olli taaskaan suostunut hyppäämään auton takapenkille. Kun nostin Ollia, poika parkaisi kivusta. Soittelin heti läpi muutamat eläinlääkärit, mutta sain ajan vasta tämän viikon perjantaille.
Tietenkin epäilen pahinta, mutta toivon parasta.

Viikonloppuna teimme vain pakolliset pikkulenkit kodin lähistöllä, emmekä antaneet Ollin reuhata tai hyppiä kunnes....

Ollia ei vaan yksinkertaisesti saanut pidetyksi pois sohvan käsinojalta. Pihalla on lintuja ruokailemassa lintulaudalla ja tiellä kulkee aina silloin tällöin joku ulkoilija. Pakko päivystää, miettii Olli.


Nyt Olli on ollut taas kuin ennenkin, mutta parempi mennä näyttämään selkää eläinlääkärille. Tämän viikon perjantaina tiedämme jo paljon enemmän.

Harmaata on...

Eipä ole aurinkoa näkynyt tällä viikolla. Jos oikein muistan. Aamulenkki tehdään kuuden, seitsemän aikaan jolloin on tietenkin pimeää, mutta lumi tekee maiseman valoisamman ja ollaan Ollin kanssa käyty "pimeässä" metsässäkin aamulenkillä, vaikka Ollin hämäränäkö ei näytä kovin hyvä olevankaan.

Iltalenkille lähdetään viiden, kuuden maissa ja silloin on taas pimeää. Tätä se nyt on jonkun aikaa.


Tänään on satanut taas lisää lunta. Olli tykkää ja kotiväki tykkää: lenkin jälkeen ei tarvitse mennä suihkuun. Ollin siis.

Alkutalven hajuja

Naapurit ovat peittäneet uima-altaan muovikannella ja pressuilla, mutta uima-altaan reunaan on jäänyt suojainen paikka, jossa naapurin kissa päivystää. Ja ehkä pyydystääkin jotakin.
Olli pyydystäisi mielellään kissan... vaan ei mahdu raosta.

Eipä ole sopivan kokoista rakoa, josta puikahtaa, mutta hajut on mielenkiintoiset.

Ja sitten sunnuntaina heräsimme talveen.

Heti lähdimme lenkille merenrantaan, metsään ja pusikkoon. Kaikkialle, josta voisi löytyä hyviä jälkiä ja hajuja. Lumi toi mukanaan ihanan valoisuuden. Ja Olli nautti menosta pikkupakkasessa. Eikä joutunut suihkuun lenkin jälkeen.