Vastataan, kun kysytään

Meidät on haastettu on (kiitos Doris ja palvelusväki) ja nyt annetaan Ollin vastata hieman muokattuihin kysymyksiin: 

Flexi vai nahkatalutin? Aivan sama, ahdistaa se kuitenkin. Vapaana mieluiten, mutta se on mahdollista vain mökillä. Siispä haluaisin olla aina mökillä.  

Onko sinua koskaan luultu jonkun muun rotuiseksi kuin oikeasti olet?
Mua kerran luultiin dobermanniksi ja naapurin eukko puhutteli ajokoiraksi. Käh käh. 
 

Lempparieläinkauppa? Olen käynyt vain Mustissa&Mirrissä. Kerran pissasin sinne. Käh käh.

Koiran ja omistajan sanotaan usein muistuttavan toisiaan. Mitkä on teidän yhtäläisyyksiänne? Meidän äipällä on kans pitkä selkä. Meillä on kyllä enemmän eroavuuksia: mulla ei oo kertymiä, äipällä on. 

Minkälainen koira on hyvä koira? Mäyräkoira tietenkin. On niitä muitakin. Kait. 

Kuka julkkis olisit? Mää olisin joku kokki varmaan. Söisin kuormasta. Käh käh. 

"Tämmöisen apinan sain annamarilta, kun äippä kävi Helsingissä joulukuussa. Koiraihmisetkin ruukaavat tavata toisiaan kahvilassa, kuten mekin tavataan kavereita koirapuistossa."

Olli sai apinan palattuani työreissulta iltakoneella ja annoin sen tietenkin heti koiralle. Vingutusta ja apinan pehmittämistä kestikin ainakin keskiyölle asti, sitten lienen nukahtanut. Apina on vieläkin elossa, korvatulehdus on parannettu irroittamalla toinen korva ja vinkuvonku on revitty korvan kautta pois. 

Olli ja Kari Karkkari

Taas on yksi viikonloppu vietetty. Kotiväki yrittää hyvittää koiralle arkipäivien pitkät yksinolot viettämällä vapaapäivisin koirakeskeistä aikaa. Tämä tarkoittaa pitkiä lenkkejä ja mukavia tupsluureja kylki kyljessä. Koska arki-iltaisin koiraa ei raaskita jättää enää yksin kotiin, ihmisten omat liikuntaharrastukset painottuvat viikonloppuun. Lauantaisin käydään hiihtämässä ja sunnuntaisin uimassa. Kun tämän lisäksi tulevat koiralenkit, raitista ilmaa saadaan enemmän kuin lääkäri määrää ja tämä näkyy lisääntyneessä ruokahalussa. 

Olli on mukana kauppareissulla melkeinpä aina. Ainoastaan kovilla pakkasilla koiraa ei oteta mukaan eikä jätetä sitä autoon palelemaan, mutta paukkupakkasia ei ole tänä talvena ollut läheskään niin paljon kuin parina viime talvena. Vaikka vielähän tuota ehtii... 

Eräällä kauppareissulla emäntä osti Ollille McMäykyn serkkupojan, Kari Karkkarin. 

Tarkkaavaisimmat huomaavat, että Kari K:n korva tuli kipeäksi ja se piti poistaa. Myös hieman myöhemmin ilmenneiden vatsavaivojen vuoksi mäyräkoirakirurgimme teki Karille onnistuneen laparotomian.

Toivotamme mukavaa ja talvista (työ) viikkoa!

Sunnuntai uuden kaverin kanssa

Olli on tervehtynyt yllättävän nopeasti. Kotiväki yrittää muistuttaa mäyräkoiraa toipilasajasta, mutta koiralle tauti on ollutta ja mennyttä. Riisin kanssa ollaan tarjottu jo nappuloita ja pari kertaa käyty puiston ympäri lenkillä. Tänään otettiin Olli mukaan karpalosuolle ja jätettiin Olli ensin autoon. Tätähän kaveri ei ymmärtänyt ollenkaan. Sitten laitettiin koira hihnasta kiinni suon laidalla olevaan puuhun. Ollia ei uskallettu pitää irti, koska korvessa sijaitsevalla tiellä oli liikennettä (kaksi autoa) ja kaukaa kuului koirien haukkuminen. Ollilla oli huomioliivi, ettei kukaan vaan luule sitä riistaksi. (Karpaloreissu loppui noin litran jälkeen, koska emännän kumppariin oli tullut halkema ja kenkä täyttyi vedellä.)

Tässä on Ollin uusi kaveri, Bo-Håkan, joka matkusti eilen Ruotsista asti tänne Ouluun. 

Bo-Håkan on beagle, eikä lajitoverille ole suoritettu tarpeettomia lääketieteellisiä toimenpiteitä. 

"Me ruvetaan nyt Bo-Håkanin kanssa nukkumaan, vähän on vielä voimat kadoksissa."

Viikonlopun aktiviteettejä

Kontioniemen Sheriffien emäntä kävi lauantaina ja toi Ollille tosi ison "puruluun".  Olli kiittää pää kirvesmiesmäisesti kenossa. Lelusta onkin riittänyt hupia ja kestää muuten rajujakin leikkejä. Toistaiseksi. Mäyräkoiran kestävää lelua tuskin on keksitty. Huom. sorkkarautaa ei lueta leluksi.

Sunnuntaina kirurgista työmaamestariksi ehtinyt mäyräkoira tarkasti autotallin perustuksia. Olli kiittää kotiväkeä avoimesta kulkuväylästä naapuriin ja moittii kotiväkeä lukuisista kielloista, joilla reviirin laajentaminen kielletään.

Ja koska on sunnuntai, edes yksi meistä muistaa pyhittää lepopäivää. Viileähkössä säässä on parempi ottaa aurinkoa viltin päällä.

Köyhän miehen aktivointilelu

Viime viikon pakkaspäivinä piti keksiä koiralle aina jotain pikkupuuhaa, jotain uutta ja erilaista. Tässä viikon niksi: ota tyhjä makkarapaketti, lataa koirannappulat sisään ja napsauta kansi kiinni. Anna koiralle. Voit käyttää lelua uudelleen ja yhä uudelleen, mikäli lelu on vielä ehjä. Meillä ei ollut ensimmäisen käytön jälkeen, mutta paketti kesti jotenkin vielä toisen täytön ja käytön. 

"Tää ei ollut kovin kestävä. Haittaakse?"

Uusi kaveri

Joulupukki toi uuden kaverin, tiikerin. Toinen korva on irronnut, mutta muuten kaveri on hyvässä kunnossa painiotteluista huolimatta.

(Olli got a new toy, tiger,  from Santa Claus.)

Painikavereita

Ja taas sataa lunta! Voi tätä onnen ja riemun tunnetta! 

Ulkoilu on pelkkää juhlaa lumisissa maastoissa, hajut ovat väkeviä ja koiralla kertynyt menohaluja koko pitkän ja pimeän syksyn ajalta.

Ja sitten kuvakavalkadi enemmän tai vähemmän kaltoinkohdelluista kavereista...

Oikeassa ylänurkassa näkyvä ruskea puulaatikko on Ollin lelulaatikko. Ilmeisesti mieluisin kaveri on ollut alimmaisena, joten sitä etsiessä muut on nakeltu pois tieltä. Kaverilla on siis väliä. Kuvassa norsu, kissa ja hirvi, taustalla toinen kissa. Sisällä on hyvä tehdä kissaharjoituksia, jotta osaa ajaa naapurin kissan pois omalta pihalta.

 Norsu ja kissa. Ikean taattua laatua. Käytössä kestävät!

Kissa. Tämäkin Ikeasta. 

Hieman on runnotun näköinen, mutta sisälmykset jotakuinkin tallella.

Erään ankan tarina

Olipa kerran ankka, joka asusti perheen kylpyhuoneessa pesukoneen päällä. Kukaan ei leikkinyt ankan kanssa, mutta silti ankka pelkällä läsnäolollaan piristi suihkussa ja saunassa kävijää. Pyykkäriäkin ankka aina kunnioitti läsnäolollaan.

Eräänä päivänä pyykkäri pudotti ankan lattialle. Aina valpas mäyräkoira nappasi ankan ja juoksi iloisesti häntää heiluttaen olohuoneeseen. 

(It was not me, it was another guy)

Sen pituinen se.

Kettu Repolainen

Joulupaketista löytyi uusi kaveri retuutettavaksi. Kettu Repolainen. Kotoisin Linnanmaan Prismasta. Mieluinen kaveri, tosin näin tammikuun alussa jo nenätön. 

Erään possun elämä

Päälenkittäjä halusi ilostuttaa Ollia uudella possulla erään kauppareissun päätteeksi.

Ilo oli lyhytaikainen ja sotkuinen. Että voi pienestä possusta tullakin tuollainen siivo...

(kuvien tarkkuus huono, koska Olli ei ollut sekunnin sadasosaa paikallaan ennen kuin possu oli palasina)

Olli ja sen kaverit

Olli, jääkarhu, norsu ja kissa katsovat ikkunasta ulos. Olli ei sentään niin taitava ole, että ihan itse osaisi asetella kaverit riviin. Emäntä vähän auttoi.

Rouva Kanan lyhyt elämä

Ostin Ollille uuden vinku-vonku-lelun.


Joko saa aloittaa?

Ja hetkeä myöhemmin: päätön, jalaton ja äänetön rouva Kana.

Possulle kyytiä

Tästä kaikki alkoi: emäntä ja päälenkittäjä toivat Ollille kauppareissulta oman possun. Ensimmäiseksi otettiin tietysti pakollinen posetuskuva.

Kuvaamisen sietämätön vaikeus... possu sai todella kovaa kyytiä.

Ja sitten takahampaat käyttöön.

Ja etuhampailla. Possusta kuulunut röhkimisääni sai Ollin innostumaan.

Tuloksena saparonsa ja korvansa menettänyt possu. Röhkiminenkin on loppunut.