"Katson autiota hiekkarantaa, ajatukseni mun kauas kantaa..." Eipä taida mäyräkoiran ajatus kovin kauas kantaa, koska aivan väkisin piti päästä märkään kaislikkoon tutkimaan hajuja. Tuolla oli varmaan jotain tosi mielenkiintoista, koska muuten Olli ei kastelisi jalkojaan. Emäntä ei lenkkareitaan halunnut kastella, joten suunta kuivalle maalle, mars!
Olli on saanut iltalenkeille heijastinliivin päälle, illat hämärtyvät äkkiä ja on parempi näkyä.
Citykoira asfalttitiellä. Kun vaan tietäisi, kumpaan suuntaan ollaan menossa. Tutuilla reiteillä voin oikeastaan vain kävellä koiran perässä, koira tuntee reitit ja risteykset. Oudolla reitillä ja uusissa maisemissa koira epäröi joka risteyksessä. Ja tuntuu, että on menossa aina väärään suuntaan.
Loppumatkasta kuljettiin urheilukeskuksen vierestä. Tyhjää oli. Ei ihme, että Suomen yleisurheilun taso on huono, kun urheilupyhätöt huutavat tyhjyyttään.