Viime aikoina tapahtunutta...

Eilen postasin, kuinka meidän rantavahti vahtii sekä venettä että veneilevää kotiväkeä. M-L kommentoi melkein saman tien seuraavasti: "Kukas vahtii Ollia, kun se ei ole se maailman paras uimari? Ettei vaan tipu laiturilta."

Postauksen jälkeen lähdimme Ollin kanssa rantaan, jossa mies oli jo saunaa lämmittämässä. Kuten aina muulloinkin Olli liikkui rannassa ihan vapaasti ja yleensä koira päivystää laiturilla tai soutuveneessä tai rantaheinikossa. Oltiin saunalla ja mies sanoi, että nyt molskahti. Juoksin pelastamaan koiran, joka oli tippunut veneen ja laiturin väliin. Jonkinlainen itsesuojeluvaisto koiralla oli, kun piti etutassuilla laiturin reunasta kiinni ja leuka oli tuettu laiturin reunaan. Oli aika koomisen näköinen. 

Tiistaina lähdettiin käymään isolla kirkolla (tämä meidän mökkipitäjän city on ihan kaupunki, vaikkei kyllä ihan uskoisikaan). Olli sai kaupasta uuden lelun, joka ristittiin McMäykyksi.

Mies kommentoi, että korvat ovat kuin Aslanilla. McMäykky sisältää myös vinkuvonkun ja olin varma, ettei uusi kaveri iltaa näe. Mutta olin väärässä, McMäykky on illan painiotteluista huolimatta täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Äänikin on vielä tallessa. 

Ilmatieteenlaitoksen mukaan tänään piti sataa vettä aamusta iltaan, mutta niin vain sade kulki ohitse, vaikka taivas olikin pilvinen. Lähdetiin veneilemään ja maastonakista kuoriutuu veneessä varsinainen kalanakki, joka ulvoo ja kuolaa jokaisen kalan perään mausta ja koosta huolimatta. Varsinkin verkoista saatavat lahnat olisivat Ollin herkkua, mutta kotiväki antaa lahnat lokeille (varsinaista helppoa ruokaa / pikaruokaa linnuille).

Olli ei ole niitä kaikkein rauhallisimpia venenakkeja, joten yleensä joku pitää koko ajan kahvasta kiinni, ettei koira hyppää yli laidan. Olli ei nimittäin muista, että veneen ulkopuolella vesi on märkää. 

Tiistai selvittiin ilman ylimääräisiä uintireissuja.  

Tänäänkin veneiltiin

Koska mökki on ison järven rannalla, kalastus kuuluu jokapäiväiseen harrastustoimintaan risusavotan ja marjastamisen ohella. Tosin vielä ei marjasteta, mustikka on kypsymässä ja puolukka kukkii.

Hauki: "Täältä tulee hauki, joka susta tykkää. "

Olli: "Heikkoudet on myös mulla, jotenka ala tulla. Tahdon juuri tuollaisen..."

 Olli odottaa kieli pitkällä kalan perkausta. 

 Koiran näkövinkkelistä perkuupöytä on turhan korkealla.

Kuivalla maallakin riittää nuuskuteltavaa. 

Ollilla on edelliskesien tapaan huomioliivi päällä ja huomionaru perässä. Jos koiraa ei näy heinikon tai varvikon joukosta, punainen naru paljastaa kulkijan. Vanhuus vai mikä lie syynä, että metsässä nuuskuttaminen ei ole enää Ollille päivän tärkein harrastus, vaan rannassa voi ottaa vähän rennommin ja vaikka pienet tupsluurit aina välillä.

Mökillä viimeinkin voin ottaa iisimmin...

Jätettiin kuopus kaupunkiin kotivahdiksi ja lähdettiin mökille. Jos haluaa täällä välttää tsiljoonan hyttysen hyökkäykset, on pakko lähteä järvelle. Ollin pelastusliivit olivat hukassa kotona, mutta eivät mökillä. Hyvin olivat säilyneet saunaneteisessä talven yli. Pelastusliivit ovat tarpeen, sillä eilen Olli putosi laiturilta veteen.  

 Kala ja sen kaveri. Vai oliko se sittenkin koira ja sen kaveri. 

Vasten auringon siltaa
säteet myöhäiseen iltaan
sinut vierelleni tuon ja sulle hellyyteni suon
jäisit siihen ystäväin, jäisit siihen ystäväin
on hyvä olla näin

Dumbo-Olli

Käytiin eilen kaukana järvenselällä, kiertämässä Selkäsaari (josta saatiin kuha). Järvi oli tyyni ja kaunis. Ei tullut myrskyäkään.

Olli tarkkaili lokkien liikennettä veneen etuosassa, turvallisuusvastaavana toiminut emäntä piti kahvasta kiinni.

Kapteeni katsoi horisonttihin

Tänään kävimme merellä veneilemässä. Emäntä vitsaili, että mukaan otetaan eväät ja mäyräkoira. Naurattaako? Ei mäyräkoiraa ainakaan. Itse asiassa Olli oli aika töpinöissään miehen laittaessa venettä kuntoon.

 Rantauduimme Rouvanselälle, jossa on hiekkapohjainen ranta. Tuuli oli aika kova, joten paarmoista ei ollut tällä kertaa harmia. Saari on lintujen asuttama, joten rannalla oli aika paljon jätöksiä. Ei mitenkään miellyttävää ihmisen kannalta, vaikka koira oli mielissään hajuista. Uimisesta Olli ei taas olisi piitannut ollenkaan, vaikka kotiväki yritti houkutella poikaa uimaan. Tällä kertaa Olli antoi miehenkin uida ihan rauhassa, eikä lähtenyt pelastamaan tätä niin kuin viime kesänä. 'Jokainen huolehtikoon itsestään' taitaa olla Ollin mielipide uimisesta. 

 Kapteeni tarkastaa, että kaikki on valmiina lähtöön.

Veneilyä

Mökillä tietysti veneiltiin.  Ja tietysti pelastusliivit päällä. Emännän pakkomielle naruihin näkyy myös veneilykuvissa. Jos koira putoaa veneestä, miten ihmeessä koira saadaan veneen viereen muuten kuin narusta vetämällä?

Oma vene ei ollut mökkireissulla mukana, joten Ollin riemuksi soudeltiin matalalaitaisella soutuveneellä. Ylläolevassa kuvassa Olli seisoo hienosti ja hillitysti veneen keulassa. Kunpa tämä olisikin totta... totuus löytyy allaolevista kuvista. Pelastusliivit eivät ole siis mikään turha kapistus, vaikkei niitä ole vielä tarvinnut testata tositoimissa.

 Huippusuoritus: molemmat etujalat ilmassa. Tämän leikin emäntä lopetti tylysti. 

Hyvää viikonloppua, ystävät!

Mökillä

Vietimme viikonlopun kesämökillä Pyhäjärven rannalla. Kesäistä ei enää ollut, pipo ja fleece oli onneksi pakattu mukaan. Ollille ilma oli sopiva, eikä näin syksystä ollut enää itikoitakaan.

Ensin Olli kävi katsastamassa rannan. Vesi oli aika kylmää.

Olli sai olla koko viikonlopun irti, mutta varmuuden vuoksi valjaisiin kiinnitettiin noin 10 metrin pituinen (pyykki)naru, jotta hätätilanteen sattuessa koira saataisiin paremmin kiinni. Naru ei haitannut Ollin menoa, mutta toisaalta eipä onneksi ollut yhtään hätätilannetta. Ei yhtään jänistä tai hirveä, eikä Olli kovin innokas ole lähtemään uimaankaan.

Soutuveneellä käytiin hakemassa sadan metrin päässä olevalta lähteeltä juomavettä. Matka oli lyhyt ja rannansuuntainen, joten Olli sai matkustaa veneessä ilman pelastusliivejä.

Lauantaina Olli pääsi mukaan myös puolukanpoimintaan. Pojalla meinasi tulla aika pitkäksi, kun kotiväki huusi aina "Ei mene", kun Olli pääsi vähänkään hajun perään.

Mökkirannassa Olli kävi monta kertaa tarkistamassa, että soutuvene on varmasti paikallaan ja ettei kukaan olisi lähtemässä järvelle. Veneily on niin mukavaa! Verkonlaittoon ja -nostoon Olli ei kuitenkaan päässyt ja ulinat rannalla olivat sen mukaiset.

Kalanperkaus on tarkkaa puuhaa. Molemmille.