Talvi tuli

"Tuolta se talvi tuli..."

Ja valkeus tuli. Sunnuntaiaamuna mies lähti käyttämään mäyräkoiraa aamuasialla ja lunta oli satanut niin paljon, että Ollin pistooli kulki lumessa. Sehän ei ole Ollin mieleen ollenkaan, sillä citynakki ulkoilee vain auratuilla teillä. Aamulenkki kestikin noin 5 minuuttia ja sen pituus oli tien päähän ja takaisin eli noin 30 metriä. Saa sitä aikaa lyhyellekin matkalle kulumaan. 

Päivälenkki auratuilla teillä olikin yhtä riemua! Ja lumitraktori ehti loppupäivästä meidänkin tielle ja sitä mäyräkoira kävi tervehtimässä tuttuun tapaansa haukkua räkyttämällä. Mitä sitä toimintatapojaan muuttamaan.

Talvista viikkoa ja toivomme eteläänkin tätä ihanaa valoa, mutta ihan kohtuudella.

Lunta maassa, ihmisellä hyvä mieli

Saatiin vihdoin meidänkin lenkin varrelle lumi maahan. Aamulla ei ole niin pimeää, eikä illallakaan. Kummasti lumi valaisee harmaan päivänkin. Ja tänä aamuna lunta tulee lisää, ihan vaakasuoraan ja aamulenkki sujuikin tutuissa merkeissä tai oikeastaan tutuissa pituuksissa. Matkan pituus noin 200 metriä, käytetty aika 5 minuuttia. Illaksi on luvattu sitten plussaa ja vesisadetta, joten ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja sanoessaan, että loskakelissä lenkin pituus ei juuri tule kasvamaan.

Terkkuja kaikille!

Päivälenkki hyvän sään aikana

Kauniina päivänä olen lähtenyt vähän aikaisemmin tai ainakin heti liukuman alettua töistä kotiin ja Ollin kanssa päiväkävelyllä. Pitkän ja harmaan talven aikana haluan nauttia jokaisesta aurinkoisesta päivästä. Hanget hohtavat ja yöpakkasista huolimatta päivällä ei enää kylmyyskään kangista meitä kumpaakaan.

Perjantaina olen ollut saldovapaalla ja tällaiseen nelipäiväiseen työviikkoon voisi tottua hyvinkin äkkiä - minuutissa kenties. Vapaapäivä on mennyt mukavasti korvapuustitehtailun merkeissä ja koiran kanssa lenkkeillessä. Kotona Olli onkin sitten nauttinut auringonpaisteesta sohvalla makoillen. Ja vielä edessä hiihtolenkki ennen saunaa. 

Aurinkoisia ulkoilukelejä kaikille!

Valoilmiötä etsimässä

Viime aikojen harmaus ei ole ilahduttanut ulkoilijoita ja tietenkin tänään maanantain eli työpäivän kunniaksi aurinko paistoi kirkkaasti siniseltä taivaalta. Aurinkolasitkin piti laittaa ensimmäisen kerran tämän vuodne puolella päähän, kun ruokatunnilla pistäydyin ulkona.

 Taivaanrannassa on pieni rantu punaista. Voisiko tuota kutsua auringonlaskuksi?

 "Me Miehet"

 Mikäs outo valo tuolta pilkottaa? Tie on värjäytynyt ja tätä pitää lähemmin tutkia...

...ainakaan valo ei tuoksu miltään.

Sen verran on pimeää ja kylmää, että sohvalla on paras paikka. 

Ja mikäs sen kivempaa, kun Bo-Håkan on seurana.

 Helmikuu on loppusuoralla ja kohta räystäät tippuu. 

Varokaa siis putoavia räystäitä :)

Viikon saldo: yksi pesusienikepponen ja uudet valjaat

Arkipäivä toisensa perään kuluu samalla tavalla, mutta tällä viikolla emännän kahden päivän Helsingin reissu rikkoi kaavan. Keskiviikkoillan Olli olikin odottanut ikkunassa päivystäen emäntää ja torstaina emännättömän koiran raivo oli purkautunut pesusienen repimiseen ja  oli siinä muutama pehmolelukin saanut kyytiä. Kari Karkkarikin oli päässyt viimein ikuiseen lepoon.

Viime sunnuntaina vietimme vauhdikkaan tunnin koirapuistossa humppatukkien kanssa ja valittaen täytyy todeta, ettei Olli kuulu edelleenkään parhaiten käyttäytyvien mäyräkoirien top kymppiin, ei varmaan top tuhanteenkaan. Kastraation ainoa näkyvä vaikutus on pallien puuttuminen, muuten se ei ole koiraan vaikuttanut. Ehkä tämä on hyvä asia? 

Ollilla hiersi vänttisen valjaat kainaloon nirhauman (jota Alphonse ilmeisesti olisi halunut tutkia ja Ollista tämä ei ollut yhtään hyvä ajatus) ja saimme humppatukkien palvelusväeltä hyvän vinkin y-valjaista. Niinpä maanantaina kävimme mustista&mirristä ostamassa Ollille uudet valjaat ja näitä on nyt vajaa viikko käytetty. Tyytyväisiä olemme kaikki kolme.

Onneksi päivät pitenevät ja valoisaa aikaa riittää muutamaksi hetkeksi myös töiden jälkeen. Kotiinkaan ei tarvitsee enää jättää päiväksi kuin yksi tunnelmavalo koiralle ja ehkä siitäkin voidaan kohta luopua.

Lumisia lenkuroita ja leppoisaa lauantaita!

Lumilauantai

Yön ja aamun aikana lunta tuli useampi sentti lisää. Lähdettiin heti aamusta kinoksia uhmaten hakemaan polttopuita miehen työmaalta ja samalla kävin Ollin kanssa pienen lenkuran jokisuistossa.

Aurinko ei ollut vielä noussut, eikä myöskään aurauskaluston kuljettajat. Muutaman kerran Olli kääntyi takaisin, mutta reippaasti kahlasimme läpi tuulen ja tuiskun kinosten ja pääsimme jokirantaan. Välillä oli pakko myös oikoa autoteitä pitkin. Melkein kävi sääliksi pyöräilijöitä, jotka taluttivat kulkuvälineitään. Ja sääliksi meinasi käydä Olliakin, joka tarpoi lumessa pistooli paleltumaisillaan - nollakelistä huolimatta.

Kätevä, mutta laiska emäntä ei jaksanut viritellä digikameraa eikä pokkariakaan, vaan otti pihakuvia iPhonella. Ollilla ei ollut mitään mielenkiintoa kuvaussessiota kohtaan. 

Tämä on Ollin istumisasento ulkona. Ihan turha yrittää saada koiran takamusta yhtään lähemmäksi kylmää maata.

 EVVK

Pesupallona luokses pompin...

"Tänään tuli aika kauhean pitkäksi.  Jotenkin energiaakin taisi olla vähän liikaa, eikä sitä koirakaan jaksa aina nukkua. Kävin hakemassa kylppäristä pesupallon ja kuljettelin sitä ympäri kotia. Jätin sen sitten eteiseen vähän niin kuin kotiväelle tervetulotoivotukseksi. Sitten hain pesusienen ja kokeilin, miten hyvin siitä saa palasia. Ihan hyvin, mutta jätin vielä suurimman osan pilkkomatta. Jatkan hommia sitten joku toinen päivä. Kun kotiväki tuli kotiin pyörin ja hyörin kuin pesupallo ympäriinsä. Ruukaavat nykyään päästää mut heti pihalle ja juoksuttaa siellä, ettei tarvitse sisällä juosta ympyrää. Juoksen sitten pihalla ympyrää. On se vaan kiva, kun on seuraa. Pitäisikö laittaa lehteen seuranhakuilmoitus?"

"Ja olen kyllä ajatellut ilmoittaa palvelusväkeni Kuinka hoidan koiraa -kurssille. Viime lauantaina kävi kuulkaa niin ala-arvoisesti, että ihmisväki lähti hiihtämään ja unohtivat käyttää koiraansa ulkoasioinnilla sitä ennen. Olin syönyt ja juonut päivällä ja niinhän siinä sitten kävi, että just sen tunnin aikana tuli kauhee hätä. Helpotin sitten painetta keittiön lattialle. Kyllä se on kumma, ettei ihmisväki meinaa oppia palvelemaan koiraansa huolellisesti."

Emännän on pakko tähän väliin kertoa, että koiraa hoidetaan hyvin, rapsutetaan ja paijataan kaiket illat. Ruokaa on riittävästi (edelleen extra-annoksin), liikuntaa harrastetaan koiran mielen mukaan ja raikas vesi vaihdetaan pari kertaa päivässä. Olli on aika ronkeli juomaveden suhteen; jos vesi on lämmintä ja seisonutta, koira tuijottaa ihmisistä, kunnes vesi on vaihdettu. 

Tammikuinen lenkkireissu satamaan. Etelätuuli saa veden nousemaan jään päälle, mutta kyllä tuosta jäälle pääsee. Nyt ei ole noita ongelmia, pakkasta on yli -20° ja huomiseksi on luvassa samanlaista keliä. 

Enää kaksi aamua ja sitten taas saadaan nukkua ainakin seitsemään...

Uudenvuodenlupauksia

Mäyräkoira Maunon blogissa kyseltiin uudenvuodenkoiralupauksia ja tästä innostuneena syvennyin itsekin ihan pariksi minuutiksi aiheen pariin. 

Tässä vuoden 2013 lupauksemme. 

Emäntä: Syön säännöllisesti enkä koskaan liikaa. Liikun säännöllisesti. Nukun tarpeeksi. 

Olli: Syön säännöllisesti ja mielellään vähän liikaa. Tilaisuuden tullen murtaudun vaatehuoneeseen lisäravintoa hakemaan ja käytän myös roskikset hyväkseni. Liikun säännöllisesti vain hyvällä säällä. Nukun tarpeeksi. 

Eräänä päivänä vaihtelua pihapäivystykseen toi lumenauraustraktori - meillä harvoin nähty ilmestys, vaikka tarvetta olisi. Asumme III-luokan tien varressa, joka tarkoittaa käytännössä "aurataan, jos viitsitään" -kunnossapitoa. 

Nyt haluamme kuulla muidenkin lupauksia!

ps. Kävin kotimaisen kielten keskuksen nettisivuilta tarkistamassa uutta vuotta koskevia oikeinkirjoitussääntöjä. "Vuoden ensimmäisen päivän juhla on vakiintunut käsite, ja sen nimitys on yhdyssana: uusivuosi. Vakiintuneita ovat myös aattopäivän ja muiden vuodenvaihteen hetkien nimitykset, jotka sisältävät sanan uusivuosi, ja niinpä niidenkin nimitykset kirjoitetaan yhteen: uusivuosi, uudenvuodenpäivä, uudenvuodenyö, uudenvuodenaatto. Myös aattoa edeltävän päivän nimitys aatonaatto on yhdyssana. Toivotuksessa hyvää uutta vuotta tarkoitetaan koko tulevaa vuotta eikä vain sen ensimmäistä päivää, ja siksi sanat kirjoitetaan erikseen."

Ollia ei ole tehty arktisiin olosuhteisiin

Pakkanen on paukkunut jo viikon ja koiran ulkoilutus kestää maksimissaan 15 minuuttia. Ensin ihminen pukeutuu 5 minuuttia, sitten ulkoillaan 5 minuuttia ja sitten ihmisen ulkovaatteiden riisuminen kestää 5 minuuttia. Koiralle vedetään vermeet niskaan, mutta ei se paljon auta, kun tassuja palelee. Ollin lihotuskuurin kannalta tämän luulisi olevan optimaalinen tilanne, mutta jostain kumman syystä yksi desi extraruokaa ja liikunnan vähäisyys ei ole saanut koiraan montaakaan grammaa lisää painoa. Molemmilla miehillä on kyllä vähän sama ongelma tässä huushollissa (emännällä ei ole tätä ongelmaa ollenkaan).

Olin viime viikonloppuna vähän lämpöisimmissä maisemissa, Englannin Bournemouthissa tyttären luona. Aamuisin tein pitkän kävelyretken rannalla ja ihastelin hyvin käyttäytyviä englantilaisia koiria ja heidän hyvin käyttäytyviä ihmisiään. Koirat saivat tosiaan juoksennella irti rannalla ja kävelyteillä, eikä missään näkynyt yhtään ainoaa kakkaläjää. Omistajat keräsivät jätteet pois ja roskiksia olikin niin tiheään, ettei pussia tarvinnut kantaa kahta kolme kilometriä kädessä kuten joskus täällä.

Koirat eivät saa olla uimarannalla heinä-elokuun aikana, mutta tällöinenkin rannassa on käytössä koirille erotettu alue.  Koska ranta on seitsemän mailia pitkä, riittää jokaiselle käyttäjälle oma alueensa.

Miesväki oli pärjännyt kotona loistavasti, mutta Olli oli tempaissut pari kikkaretta eteisen lattialle miehen työpäivän aikana. Mielenosoituksellisesti ilmeisesti, koska jokapäiväisestä etsinnästä huolimatta ei emäntää ollut löytynyt kotoa. 

Talvista viikonloppua!

Pakkanen - siitä meidän äippä tykkää

Onko siis talvi tullut? Etelässä kuulemma pyryttää lunta, mutta meillä saadaan nauttia reippaasta pakkasesta (nyt -13°C). Hyvästi kuraiset lenkkipolut! 

Olli on päässyt tekemään jo vähän pidempää lenkkiä lähimetsässä ja jopa apteekissa asti tuolla vajaan kahden kilometrin päässä ollaan käyty kävellen.  Selkä on parantunut hyvin, mutta isompia rasituksia kuitenkin vältetään.

Olli halusi heikoille jäille, kun lähimetsän lammikko oli jäätynyt. Kyllä jää kesti 10,5 kilon painon kevyesti, mutta saapa nähdä, päästäänkö kohta meren jäälle tutkailemaan lähirantoja "vedestä" käsin. Jos pakkaset jatkuvat, eikä lunta sada, alkaa olla otolliset säät retkiluistelulle. Ainakin pienempien järvien jäille voi kohta rohkeimmat uskaltautua.

Hyvää viikonloppua ja varokaa heikkoja jäitä!

ps. toissa päivänä oli mielenosoituskakka olohuoneessa odottamassa kotiin palaavaa työväkeä. Oli tullut kait aika pitkäksi odotellessa...

Sataman tarkastaminen

Olli odotteli aamupäivällä malttamattomana, koska oikein lähdetään lenkille. Oltiinhan me oltu hereillä jo puoli seitsemästä asti - Olli ei herännyt yöllä siirtämään sisäistä kelloaan. Aurinko nousi sopivasti lenkille lähtiessä ja lähdetiin tarkastamaan, joko meri alkaa jäätyä. Vasta rannoilla on ohutta riitettä. Satamaan kuljettiin oikopolkua pusikkojen ja joutomaiden (entistä merenpohjaa) halki, pienet ojat ovat jo jäätyneet ja kantoivat mäyräkoiran. Ihmiset eivät vielä uskaltaneet kokeilla jään kestävyyttä, vaan teimme muutaman mutkan reittiin, että päästiin hyppimään ojien yli.

Samalla kokeilin iPhonen kameraa. Ihan hyvä on ja korvaa pokkarin lenkeillä, kun ei aina jaksa ottaa kameraa mukaan. Ja silloin, kun kamera ei ole mukana, on kaunein auringonnousu tai -lasku ikinä tai jotain muuta mullistavaa. 

Vapaapäivä

Kun kotiväellä on vapaapäivä, se tietää myös Ollille erilaista päivää. Ei tarvitse olla yksin, eikä tarvitse lähteä aamulenkille ennen seitsemää. Ja mikä parasta: pääsee ulkoilemaan keskellä päivää eli valoisalla. Nyt kun alkaa olla pimeää aamua iltaa. 
 

Tosin Olli ihmettelee ihmisväen outoa tapaa nukkua keskellä päivää - eikö se olekaan koirien yksinoikeus? Onneksi emäntä oli vähän pirteämmällä päällä ja lähti ulkoilemaan. 

 Voiko olla ihanampaa kuin korkaamaton hanki?

 Pikkupakkanen, uutta lunta, aurinko paistaa ja mäyräkoira nauttii! 

Nautitaan näistä päivistä!

Kaverin kanssa aika kuluu

Pakkanen paukkuu ja kaverit saavat kotona kyytiä, kun mäyräkoira leikkii aikansa kuluksi. Eihän sitä toki jaksa aina syödä ja nukkua, varsinkin, kun kotiväki on pienentänyt ruoka-annosta vähäisen liikkumisen vuoksi ja ruokakin tarjoillaan vain kerran päivässä. Ensi viikolla - mikäli säätiedotukset pitävät paikkaansa - taidamme palata normaalimpaan elämänmenoon, ainakin liikunnan ja ruoan suhteen. Ja emäntä palaa takaisin töihin.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! 

 

Monday morning -24 C

Tänä aamuna pakkasta oli -24 astetta ja mäyräkoiran normaali ns. "kahden-kakan-aamulenkki" piti tehdä kahdessa erässä. Olli ei yksinkertaisesti vaan tarjennut ulkoilla kuin 5 minuuttia kerrallaan. Ensimmäisen osalenkin jälkeen koira lämmitteli tunnin sisällä ja sitten lähti toiselle aamulenkin puoliskolleen. Näin tärkeimmät asiat tuli hoidetuksi. Ei ole koira muutenkaan kovin innokas ulkoilemaan. Koiraa saa huudella eteisessä melko tovin, että yleensä suostuu tulemaan puettavaksi. Portin pielen lumikasat ovat keltaisiksi merkattuja, kun koira tekee asiat kotipihan lähelle ja kääntyy takaisin kotiin.

Mukavaa pakkasviikkoa kaikille!

Sunnuntaina paistoi aurinko ja se lämmitti mieltä (muuta se ei sitten lämmittänytkään).

Rapsakka pakkaskeli

Kuva parin päivän takaa, jolloin tarkeni yhdellä puserolla.

Sunnuntaiaamuna mittari näytti -23 astetta ja koiralle puettiin fleece, viitta ja töppöset. Tassuja ollaan suojattu rasvaamalla anturat tassuvahalla, koska pari vuotta sitten anturaan tuli halkeama pakkaskelillä. Ilmatieteenlaitoksen mukaan saamme nauttia yli -20 asteen pakkasista ensi viikonkin. 

Nautitaan aurinkoisesta pakkassäästä joka tapauksessa - vaikka vaan sisätiloista käsin. 

Aamulenkillä

Maanantaiaamu, kello 8.45, -14 C

Ensimmäisen sadan metrin matkalla isot ja pienet asioinnit. Olli kääntyy kotiin. Ei vielä, emäntä sanoo.

Jatketaan matkaa sata metriä, Olli jää nuuskuttamaan ja merkkaamaan lumipenkkaa. Kääntyy kotiin. Ei auta, jatketaan matkaa.

Olli alkaa nilkuttaa. Ei armoa, matka jatkuu ja nilkutuskin loppuu.

Ollaan puiston toisella puolella, Olli kääntyy oikoreitille. Emäntä ei.

Jatketaan matkaa. Tulee vastaan taas oikotie metsän reunassa. Olli katsoo emäntää surkean näköisenä.

Mennään vaan kotiin, emäntä sanoo.

Olli juoksee iloisesti metsän poikki, mennään sisälle ja koira käpertyy takkahuoneen tuolille ja laittaa päänsä tyynylle. Koira on onnellinen.

Kuvia lenkin varrelta

Australian emäntä saa nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä kesäsäästä, joten ihan vaan huvin vuoksi tässä meidän terveiset kuvallisessa muodossa. Aurinkoa ei ole tainnut viikkoon näkyä ja luntakin sataa vaan lisää koko ajan. Maailma on valko-musta-ruskea-harmaa.

"Mistäs se meidän oikopolku menikään?"

Aurinkoa ja lunta

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia lumisateista melkein joka päivä. Onneksi joku oli ajanut moottorikelkalla oikopolkua, ettei tarvinnut Ollinkaan kahlata syvässä lumessa. 

Päivälenkillä pysähdyimme välillä ihastelemaan auringonpaistetta. Aurinko näkyi pitkästä aikaa ihan kokonaisena taivaanrannan yläpuolella. 

Viikko ollut taas melkoinen. Ollilla meni maha sekaisin jostain ylimääräisestä, jota ei olisi pitänyt antaa, ehkä se oli broilerinnahka ehkä omenankara, vaikea sanoa. Seurauksena oli kahden päivän ripuli. Ensimmäisen yön jälkeen yllätys löytyi takkahuoneen lattialta, seuraavana yönä emäntä nukkui horroksessa kuullostellen koiran liikkeitä ja käytin poikaa sitten puoli viideltä aamulla asioilla. Nyt kun ei enää lapset valvota, niin koiran kanssa saa harrastaa yöheräilyä. Ollin ripulit kestävät yleensä aina kaksi päivää ja kolmantena päivänä ei tarvitsekaan asioida ulkona kuin pienemmällä asialla. Nyt neljäntenä päivänä ollaan eletty normaaliin malliin, tosin pakkanen yhdistettynä pohjoistuulella on supistanut lenkin kestoa. 

Australiassa kesälomasta (+33 C) nauttiva etäemäntä meinasi herkkätunteisen Ollin reagoineen yksinoloon niin voimakkaasti, että maha meni sekaisin. Kuluvalla viikolla kuopus palasi koulun penkille ja emäntä yliopiston kirjastoon päivän ajaksi. 


Kauniita talvipäiviä jokaiselle!

Hoikka poika ulkoilee

Olli on saanut liikuntaa enemmän kuin normaalisti emännän opintovapaan aikana ja tämän myötä paino on laskenut 11 kiloon. Mielestäni tämä alkaa olla jo Ollin minimipaino, melkein kylkiluut kolisevat kävellessä.  Nappuloiden päälle ropsautetaan rypsiöljyä ja vähän ylimääräistäkin ruokaa voidaan antaa.

Ja viime talvena aloitettua mäyräkoirahiihtoa ollaan harrastettu pari kertaa koiraladulla. Eihän meidän tavisvermeet ole mitään ammatikseen hiihtävien koirien hienojen valjaiden ja systeemien rinnalla, mutta liikunnan riemulla ei ole rajaa.

Pakkasta oli tämän päivän iltalenkin aikana -11 astetta. Tämän talven pakkasennätys - viime vuonna sitä pakkasta olikin parikymmentä astetta enemmän.