Kaulurin korvike

Kiitos kaikista hyvistä vinkeistä ja kommenteista sekä vielä isompi kiitos tsemppauksesta. Meille tämä leikkauksen jälkihoito on aivan uusi tilanne. Vaikka lapsuudessani meillä ehti olla neljä koiraa, yksikään ei joutunut leikkaukseen.

Tein ensimmäisen haavapaitaversion t-paidasta ja tuubista. 

Häntä tulee pääntieltä ja hiha-aukoista jalat. Paidan etuosaan leikkasin reiät etutassuille. Viritelmä on kiristetty hakaneuloilla ja löysyys on sidottu tuubilla. 

Kiitämme Kunnallistieteen yhdistystä ja Oulun kaupunkia sponsoroinnista. Tosin Kunnallistieteilijä-paita on ostettu omalla rahalla. Oulu inspiroi -tuubi on ollut emännän pyöräilylakkina. Ei ole enää.

Koiraa ei huvita poseerata. Tässä tilanteessa ei sen mielestä ole mitään hauskaa. Koirasta oli kyllä kiva painia norsun kanssa, kaulurin kanssa painiminenkaan ei onnistu.

Kauluria leikattiin eilen pienemmäksi ja vielä tänään lyhensin reunaa sentillä. Nyt sen kanssa voi elää ja jopa kiivetä tuolille nukkumaan.

Avaruusvastaanotin

Yö meni hyvin, vaikka heräsin vähintään parin tunnin välein katsomaan Ollin vointia.  Puoli kolmen aikaan Olli heräsi ja yritti jalkeille, mutta nukahti saman tien uudelleen. Kolmelta heräsin siihen, että Olli lähti liikkeelle. Tai siis yritti, koska ei suostunut ottamaan kahta askelta enempää kaulurin kanssa. Otin kaulurin pois ja käytin koiran pissalla. Sitten kauluri takaisin, kipulääkettä ja takaisin nukkumaan. 

Aamulla tehtiin tarpeellisten asioiden pikkulenkki ja koiralle maistui puoli annosta ruokaa siihen päälle. Vähän taitaa olla kipeä täryytyksestä päätellen, mutta Olli ei vikise eikä inise. Olli rauhoittui, kun laitoin pojan nukkumaan kolmen viltin päälle ja laitoin vielä yhden viltin päälle. Lämmin taitaa rauhoittaa.

Ainoa iso asia, johon pitää totutella, on avaruusvastaanotin. Kauluri kolisee nurkkiin, tarttuu maton reunaan, sen kanssa ei voi syödä eikä juoda.

Onko hyviä, käytännöllisiä vinkkejä, miten kaulurin kanssa eletään seuraavat 10 päivää? 

Koiraherra Palliton

Olli poseeraa tyylikkään herrasmiehen tavoin täysin tietämättömänä siitä, mihin seuraavaksi lähdetään.  

Eläinlääkäri alkaa olla jo sen verran tuttu paikka, että lääkärin nähdessään koira teki nelijalkajarrutuksen ja emännän piti kantaa poika tutkimushuoneeseen. Olli sai esilääkityksen ja viidessä minuutissa oli muissa maailmoissa. Jätimme koiran lääkärin hoivaan ja reilun kahden tunnin päästä haimme peittoon käärityn nukkunakin kotiin.

Tälläinen käärö on sitten nukkunut koko illan kotona. Peittoja on alla kaksi ja päällä toiset kaksi. Etu- ja takapuolelle nakkia on laitettu kaksi kuumalla vedellä täytettyä limsapulloa pitämään koiraa lämpimänä. Muutaman kerran silmämunat ovat vaihtaneet asentoa ja pääkin liikahtanut, joten jollakin tajunnantasolla poika on tulossa kotiin. Jännittävä yö tulossa ja olen varautunut käyttämään koiraa yöpissallakin, jos Olli ei halua käyttää eläinlääkärissä alle asetettua kroonikkovaippaa. 

Hyvää yötä koirat ja koiraihmiset!