Syyshorros

Tänään ollaan vietetty Ollin kanssa lepopäivää. Minä lääkärin määräyksestä ja Olli ihan muuten vaan. Tuntuu siltä, että koira on vaipumassa jonkinlaisen talvihorrokseen, sillä se nukkuu suurimman osan päivästä. Ei kyllä hullumpi ajatus. Ehkä meidän ihmisten tulisi ottaa mallia koirasta ja levätä enemmän. Loka- ja marraskuu tuntuvat kyllä olevan niitä kuukausia, jolloin tekisi mieli elää aivan eri leveyspiireillä. 

Toivottelemme teille harmaasta säästä huolimatta mukavaa viikonloppua! 

Kuvassa Olli myyrä-/hiirijahdissa mökillä elokuussa. Puolen vuoden päästä mökkikausi alkaa taas. Äkkiä se aika menee.

Kesäkuvakatsaus (ja muistutus arvonnasta)

Kesäpostaukset jäivät vähiin, joten lienee paikallaan kerrata kuvin kesän tapahtumia. 

Miksi toinen täällä valon lapsi on... ja toinenkin. Ollia kismittää, kun mies on valloittanut viltin. Tänä kesänä on aurinko paistanut ja välillä on sekä ihmisen että koiran pitänyt siirtyä varjoon.

Australiasta lomalla olleen emännän kanssa oli hyvä käydä eläinlääkärissä - siellä käytiinkin joka viikko ottamassa piikkejä. Nivelet ovat pysyneet vetreinä ja lenkit ovat sujuneet mukavasti lenkutellen.

Autoilemassa mökille. Ollilla on autoleluna tikru, joka on varmaan ainakin viisi vuotta vanha. Ollilla on kolme autoaktiviteettia: tikrun pehmentäminen, maisemien katselu ja nukkuminen (jota ei ehkä voi kutsua aktiviteetiksi). 

 Mökillä oli myyriä, emäntäkin näki yhden. Niiden perässä piti nuuskuttaa aamusta iltaan. 

Tämän parempaa yhteiskuvaa Ollista ja kalasta ei saatu. Olli on ihan vauhkona kalan perään ja paras keino perata kalat oli viedä ensin koira sisällä mökkiin. Ihan vaan tiedoksi, että perkaaminen on meidän perheessä miesten hommaa. Kukaan naisista ei ole koskaan perannut kalaa, eikä perkaa. 

Mökkitiellä oli jäänyt jänis auton alle (ei siis meidän auton). Pysäytettiin auto ja käytiin katsomassa jänisparkaa. Olli tarrasi samantien jänistä selkäkarvoista kiinni, mutta onneksi IRTI-komento tehosi tällä kertaa. 

Mies putsasi venettä ja Olli seurasi tarkasti toimintaa. Ollihan istuu mielellään veneessä, vaikka vene ei olisi edes vedessä. Ei pidä olla turhan nuuka.

Puolukka- ja mustikkametsässäkin (tai aukea rinnehän se oli) piti käydä. Olli oli vapaana, mutta kaveria ei juuri nuuskuttelu kiinnostanut. Mättäällä oli parempi makoilla ottamassa aurinkoa. 

Muistutus: arvontaan voi osallistua vielä lauantaihin asti! *klik*

Kivaa viikkoa kaikille!

Myyräjahdissa

Viime viikonloppuna oltiin mökillä. Olli on nyt saanut neljä Cartrophen-piikkiä ja seuraava annos laitetaan puolen vuoden kuluttua. Liikkuminen on ollut paljon helpompaa ja mökilläkin Olli jaksoi kulkea aamusta iltaan - jos vain halusi. 

Puolukkametsään ei koiralla ollut mitään kiinnostusta ja niinpä kieltäytyi kävelemästä heti, kun metsäautotie päättyi. Kannoin Ollin mättäälle ja siinä koira makoili emännän poimiessa puolukoita. Kotiin päin askel oli kyllä kepeä. 

"Uimassakin" Olli kävi kerran, kun humpsahti veteen laiturin ja veneen välistä. Onneksi mies oli lähellä ja nosti koiran vedestä. Se on melko vakio nykyään, että Olli tipahtaa kerran jokaisella reissulla veteen. Kaihi on edennyt ja näkö on melko huono varsinkin, jos on vähänkään hämärää. Pimeässä Olli tarvitsisi jo opaskoiran. 

Vielä yksi kesäinen viikonloppu ja sitten onkin jo virallisesti syksy. Nautitaan vielä aurinkoisista päivistä, kun niitä näyttää olevan tiedossa!

Mökkeilyä sun muuta

Tervehdys! Täällä ollaan ja täysissä sielun voimissa. Ollilla on ollut vähän selkä- ja lonkkavaivaa, jonka vuoksi käytiin viime viikolla eläinlääkärissä. Reilun viikon kipulääkekuurin jälkeen aloitetaan pistokset nivelrikkoon. Tästä myöhemmin lisää. On ollut kovasti menoa ja meininkiä, molemmat tyttäret saapuneet kotiin ja mökillä ollaan oltu ihan urakalla.

Taas Ollilla on samat mökkivermeet eli väriliivi ja hihna.

"Älä jätä koiraa kuumaan autoon!" 

Myyräjahti käynnissä.

Maastonakki maastossa. Kerrottakoon tämän kuvan yhteydessä, että metsätien päässä rinteessä oli hyvät mustikkamaastot, joita koira ei arvostanut. Mies kantoi koiran mättäälle makoilemaan ja siinä työnjohtajana toiminut koira tarkkaili poimijoita. Mustikat piti tarjoilla mäyräkoiralle valmiiksi poimittuna ja tietenkin kämmeneltä.

Hyvää yötä ja näkemisiin!

Mökkielämää

Jonkun mielestä voi olla aika huvittavaa, että koiramme kulkee turvaliivi päällä ja liina perässä mökkirannassa, mutta taas on molempien käyttökelpoisuus tullut todetuksi. Liinasta koira on helppo nostaa järvestä ja molempien turvavälineiden värin vuoksi koira on ollut helppo paikallistaa mökkipihasta. Luonto on niin harmaanruskea, että äkkiäkö yksi mäyräkoira sinne maastoutuu. 

Ahti on suonut antejaan ja koira on käynyt kuumana veneessä. Emäntä on ollut tiukoilla soutamisen, huopaamisen ja koiran paimentamisen kanssa. Kalojen perkaaminen ei onnistu ollenkaan koiran läsnäollessa, vaan Olli on joutunut mökkiin jäähylle siksi aikaa. Emäntä on suosiolla lähtenyt pitämään koiralle seuraa, sillä kalojen perkaaminen on tunnesti perheessämme miehelle kuuluvaa työtä.  Olli on kuitenkin päässyt tarkastamaan, että kalat ovat kunnolla perattuja. Vadista löytyi tänä aamuna kuhaa, ahventa ja yksi made.

Päiväkävelyllä lähdettiin käymään rinteessä. Mökin takana kulkee maaselkä, iso harjualue, joka toimii vedenjakajana. Rinne on lohduttoman näköinen hakattuna.

Olli ei jalkojaan kastele, mutta vesi elementtinä kuitenkin kiinnostaa. Järven vesi on puhdasta ja sitä käytetään pesuvetenä. Jostain syystä vesi on ollut kuitenkin nyt normaalista poiketen ruskeaa. 

Lauantai ollut puolipilvinen tai positiivisesti sanottuna puoliaurinkoinen. Lämpötila on noussut yli +15 asteen. Melkein on tuntunut alkukesältä. 

Kivaa (äitienpäivä)viikonloppua! 

Talviturkki heitetty

Keskiviikkona pakattiin mökkivaatteet ja -ruoat sekä koira autoon ja lähdettiin mökille. 
Yllätykseksemme täällä perukalla järvi oli vielä osittain jäässä, mutta ilta oli kaunis ja ilmakin suhteellisen lämmin. Pakolliset mökkikuviot hoidettiin alta pois (vessan tyhjennys, hiirenpaskojen siivous) ja sitten sauna lämpiämään.

Olli pyöri ja hyöri innokkaana tontilla ja varsinkin rannassa. Koiralla on mökillä päällään perinteinen punainen liivi ja liina, jotta pystymme seuraamaan Ollin menoa. Sitten eilen illalla yhtäkkiä liina näytti pysyvän yllättävän paikoillaan rannassa ja lähdin juoksuaskelin katsomaan, missä pinteessä Olli oli. Ja jäisessä pinteessä olikin, varsinainen mäyräkoira on the rocks eli Olli oli tipahtanut rantaveden jäähileisiin ja seisoi siellä surkean näköisenä päästämättä ääntäkään. Oli käynyt märästä kampauksesta päätelle myös umpisukkeluksissa. Vedin koiran liinasta kuivalle maalle ja Olli jatkoi rannan tutkimista saman tien. Liikkeessä lihakset lämpiävät parhaiten.

Torstaiaamu valkeni pilvisenä ja vesisaderintamakin saapui myöhemmin. Vaikka jäälautat ajelehtivat järvessä, ranta on sen verran sula, että pääsimme hakemaan lähteestä vettä.

Heti sateen tauottua suuntaamme järvelle ja joensuulle kalastamaan. Sitä odotellessa takassa palaa tuli ja koira kerää voimia kerälle kiertyneenä. 

Hyvää helatorstain jatkoa! 

Olli-palkinto

Olli: "Tänään on myönnetty Olli-palkinnot. Kuten monissa muissakin palkinnoissa, nytkin palkinto on annettu aivan väärille henkilöille, nimittäin ihmisille. Mielestäni Olli-palkinto kuuluisi ehdottomasti mäyräkoira Ollille (sehän olen minä) ansiokkaasta ja monipuolisesta journalismista, jossa kuva ja teksti on yhdistetty ennakkoluulottomasti ja luovasti huumoria unohtamatta."

Viime kesäisten kuvien perusteella voi päätellä, että mäyräkoira pääsee pian nauttimaan mökkielämästä, luonnosta, vapaudesta, hyvistä tuoksuista... mutta säätiedotuksen mukaan myös koleasta säästä ja vesisateesta. Kaikkea ei voi saada.  

Toivottavasti järvi ei ole enää jäässä... sortseja ei vielä näillä leveysasteilla tarvitse vaan mökkikassiin on pakattu pitkät kalsarit ja villavaatteet.

Kalamies ja sen kaveri

Eilen käytiin hakemassa paikalliselta "linja-autoasemalta" emännän poika, joka tuli viettämään pitkää viikonloppua mökille. Ja kalamies on kalamies vasta sitten, kun saa ihan oikean järvitaimenen eikä mitään verkkolahnaa. Olli oli välittömästi kalamiehen kaveri. Aamupäivällä oltiin onkimassa ahvenia ja Olli kyllä koetteli palvelusväen hermoja hyppimällä veneessä levottomasti penkille-alas-reunalle-alas-penkille jne sekä vinkuvonkaamalla ihan koko ajan saavissa olevien ahventen perään.

Eilen oli tällainen valoshow. Jokainen ilta on erilainen.

Kova blosa

Tänään herättiin myrskytuuleen ja sateeseen. Toinen verkkomerkki oli kadonnut ja päivällä katosi sitten se toinenkin. Soutuveneellä ei ollut koko päivänä mitään asiaa järvelle. Illalla ei auttanut muu kuin lähteä isolla veneellä etsimään verkkoja ja naaraamalla ne sitten löytyivätkin järven pohjasta merkkeineen. Kova homma oli nostaa verkot metrisessä aallokossa ja varsinkin, kun innostunut mäyräkoira oli menossa mukana. Innostusta lisäsi pari lahnaa, jotka olivat jääneet verkkoon. 

 

Kotiväki oli koko päivän varuillaan, ettei koira tipahda laiturilta. Jostain syystä vesisadekaan ei saanut koiraa jäämään sisälle. Jos kotiväki oli lähdössä ulos, lähti koira mukaan joka kerta. 

Vesi on ylhäällä, mikä näkyy myös alemmassa kuvassa. Maakunnassa vesi on noussut vilja- ja perunapelloille. Meillä vedentulo näkyy vain ylimääräisenä työnä, kun pitää jatkuvasti tyhjentää veneitä vedestä. Koska kyseessä on suvun yhteismökki, veneitäkin on moneen lähtöön. Tämän lisäksi tuomme oman veneen aina tullessamme. 

Päivällä käytiin ajelemassa Pihtiputaalla, kun jotain tekemistä piti keksiä sadepäivälle. Emäntä osti vähän mökkilukemista, kevyttä tietenkin. Huomenna mennään kylille täydentämään jääkaappia ja hakemaan mökkivieras linja-autoasemalta. Loppuviikoksi onneksi on luvattu vähän parempaa säätä. Tänään ilma +8°, vesi 16,5°. 

Viime aikoina tapahtunutta...

Eilen postasin, kuinka meidän rantavahti vahtii sekä venettä että veneilevää kotiväkeä. M-L kommentoi melkein saman tien seuraavasti: "Kukas vahtii Ollia, kun se ei ole se maailman paras uimari? Ettei vaan tipu laiturilta."

Postauksen jälkeen lähdimme Ollin kanssa rantaan, jossa mies oli jo saunaa lämmittämässä. Kuten aina muulloinkin Olli liikkui rannassa ihan vapaasti ja yleensä koira päivystää laiturilla tai soutuveneessä tai rantaheinikossa. Oltiin saunalla ja mies sanoi, että nyt molskahti. Juoksin pelastamaan koiran, joka oli tippunut veneen ja laiturin väliin. Jonkinlainen itsesuojeluvaisto koiralla oli, kun piti etutassuilla laiturin reunasta kiinni ja leuka oli tuettu laiturin reunaan. Oli aika koomisen näköinen. 

Tiistaina lähdettiin käymään isolla kirkolla (tämä meidän mökkipitäjän city on ihan kaupunki, vaikkei kyllä ihan uskoisikaan). Olli sai kaupasta uuden lelun, joka ristittiin McMäykyksi.

Mies kommentoi, että korvat ovat kuin Aslanilla. McMäykky sisältää myös vinkuvonkun ja olin varma, ettei uusi kaveri iltaa näe. Mutta olin väärässä, McMäykky on illan painiotteluista huolimatta täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Äänikin on vielä tallessa. 

Ilmatieteenlaitoksen mukaan tänään piti sataa vettä aamusta iltaan, mutta niin vain sade kulki ohitse, vaikka taivas olikin pilvinen. Lähdetiin veneilemään ja maastonakista kuoriutuu veneessä varsinainen kalanakki, joka ulvoo ja kuolaa jokaisen kalan perään mausta ja koosta huolimatta. Varsinkin verkoista saatavat lahnat olisivat Ollin herkkua, mutta kotiväki antaa lahnat lokeille (varsinaista helppoa ruokaa / pikaruokaa linnuille).

Olli ei ole niitä kaikkein rauhallisimpia venenakkeja, joten yleensä joku pitää koko ajan kahvasta kiinni, ettei koira hyppää yli laidan. Olli ei nimittäin muista, että veneen ulkopuolella vesi on märkää. 

Tiistai selvittiin ilman ylimääräisiä uintireissuja.  

Rantavahti

Mäyräkoiran tärkeä tehtävä on vahtia venettä. Oikeastaan Olli vahtii, ettei kukaan lähde veneellä ilman koiraa.

Laiturin päästä on tarkkailla tilannetta. Jos Olli katoaa näkyvistä, tarvitsee vain kolkutella soutuveneen airoja ja koira tulee sekunnissa paikalle. 

Ja tässä on sauna. Vesi pumpataan käsivoimin järvestä ja syksyn pimeisiin iltoihin saadaan sähkövaloa vetämällä ylhäältä sähkö jatkoroikalla saunaan. Aurinko laskee kymmenen maissa, joten hyvissä ajoin saunomalla ei vielä tarvita keinovaloja.

Tarkkasilmäiset voivat löytää kuvasta myös mäyräkoiran. On vakivahtipaikalla (vink-vink).

Mökillä taas

Muutaman kaupunkipäivän jälkeen tulimme jälleen mökkeilemään. Sää ei ole niin kesäinen kuin viikko sitten ja laukkuun pakattiinkin villasukat, fleecet ja sadeasut. Olli saa pärjäillä ihan omalla nahalla. 

 Olli tarkastaa, mitä laiturilta näkyy. Vettä, vettä ja vettä. 

 Olli tarkastaa, mitä soutuveneestä näkyy. Vettä, vettä ja vettä. 

Tässä yksi syy, miksi Ollin on käytettävä mökillä huomioliiviä ja punaista liinaa. Ilman niitä koira katoaisi rannan heinikkoon ja risukkoon. 

Näissä maisemissa (ulkohuussin ja kannettavan veden maailmassa) ladataan akut syksyä varten.

Tänään on ehtinyt olla jo rankkasadetta, ukkosta ja auringonpaistetta. Mielenkiintoinen sääviikko taitaa olla ennusteiden mukaan tulossa.

Mökkinakista citynakiksi

Tulimme käymään kotona kaupungissa. Varsinkin emäntä ja koira tarvitsevat pienen lepohetken ennen ensi viikon mökkiviikkoa. Emäntä arvostaa sähköllä toimivaa pesukonetta ja mäyräkoira siilikyttäystä, jota ei mökillä voi harrastaa. Kotiväki huokaisee: "Onneksi". Myyriä ja sammakoita on mökillä nähty. Sammakot on löydetty eläväisinä, mutta myyrästä löytyi vain toinen puoli. Emme halua arvuutella, kuka on syönyt toisen puolen.

Näillä main mökillä on Ollin lempipaikka päivystää. Kuten kuvasta voi havaita, iso puu varjosti pahasti Ollin lempipaikkaa. Isäntä otti moottorisahan ja kaatoi puun. Puu olikin niin paksu, ettei moottorisaha yltänyt läpi. Kotiväki teki risusavottaa seuraavan tunnin ja halkohommat odottavat ensi viikon "lomaa". Olli kiitti ja kellahti kyljelleen. 

Ja taas on viikonloppu. Ja elokuu. Mihin tämä aika oikein menee? Mukavaa viikonloppua!