Luppakorvan tyyppivika

Eilen alkanut korvien lievä punoitus paheni sunnuntaiaamuna jatkuvaan korvien läpytykseen. Punoituksen lisäksi toisessa korvassa oli kellertävää eritettä ja haju oli muikea. Soitto eläinlääkäripäivystykseen ja kahdeksalta oltiin jo Jussi-lääkärin tutkittavana. Korvista löytyi viljelynäytteen perusteella tavanomaisen kokkibakteerin lisäksi harvinaisempia sauvabakteereja, joten syy ärhäkkään tulehdukseen oli varsinkin jälkimmäisen bakteerin. Olli sai heti piikkinä sekä kipulääkettä että antibioottia. Kotihoitona 14 päivän tippakuuri ja antibiootti.

Olli tekee tarkastuskierroksen tutkimushuoneessa viljelytuloksia odotellessa. Näitä hypnoottisia kierroksia piti tehdä noin kymmenen, jonka jälkeen emäntä komensi koiran istumaan ja odottamaan.

Jokaisella tutkimuskierroksella Olli kävi tarkastamassa, pääsisikö huoneesta pois oven kautta. Ei päässyt, eikä varsinkaan saranapuolelta.

Hyvää vointia ja sunnuntaipäivää!

Siitähän tuli kunnon ripaska

Tiistain aamuvarhaisina tunteina Olli herätti emännän. Vilkaisin kello, näytti olevan jotain neljän jälkeen. Vinkuna oli sellaista, että oli parempi vetää samantien tuulihousut jälkeen. Ehdin kuitenkin vilkaista takkahuoneeseen, jossa oli kolmet ripuliläjät, osa onneksi oli osunut sanomalehtien päälle. Käytiin puoli viideltä ulkoilemassa vesisateessa, ei ollut kivaa kenelläkään. Ja taas nukkumaan. Aamulenkillä Olli oli pirteä ja mahakin tuntui rauhoittuneen. Tämä oli vaan luuloa, sillä miehen tullessa kotiin vastassa oli koiran lisäksi muikeat tuoksut. 

Tiistai-iltana oli silmäkontrolli ja tulehdus oli parantunut hyvin. Silmien kosteutuminen oli normaalia, joten Optimmune on vaikuttanut yllättävän tehokkaasti. Juttelimme ripulistakin, mutta mitään hälyyttävää ei tuntunut olevan menossa. Kunnes...

... eilen illalla alkoi kauhea ripaskarumba. Aina ei ehditty edes ulos ja pihalla Olli päästeli ihan mihin tahansa. Kerran sai emäntäkin p**kaa kädelleen ja se oli veristä. Olli kuitenkin söi riisivelliä ja vettäkin meni vielä jonkin verran. Yön kotiväki nukkui sikeästi heräämättä mihinkään, mutta aamulla ei ollut vastassa koiraa. Ripuliläjiä löytyi taas kolme, mutta Olli makasi sohvalla apaattisena. Pyysin tulemaan ottamaan ruokaa ja Olli vaan katsoi. Olli, joka ei koskaan, siis ei koskaan, ole ennen kieltäytynyt ruoasta, ei suostunut syömään eikä juomaan. Yritin laittaa ruiskulla vettä suuhun. Ulos Olli ei suostunut vaan kannoin pojan portille ja taas tuli useammat ripulit. 

Pahinta oli, että työ kutsui kotiväkeä ja Olli oli pakko jättää kotiin.

Soitin aamulla eläinlääkäriin ja sain päiväajan. Laitoin viestin reissussa olevalle esimiehelle ja hänelle sopi, että teen tämän päivän töitä kotona. Onneksi etätyöpäivänä voi töitä tehdä vielä illallakin.  Eläinlääkäriin vietäessä Olli piti jo kantaa sisälle vilttiin käärittynä ja odotushuoneessa juttelin nuoren naisen kanssa, jolla oli kissa häkissä vieressä. Olli ei piitannut metrin päässä olevasta kissasta ollenkaan, vaikka terveenä olisi nostanut melkoisen äläkän. 

Olli kuvattiin, mutta onneksi ei vierasesineitä löytynyt. Eikä löytynyt yhtään mitään, sillä maha oli täysin tyhjä ja sen voi kyllä uskoa. Koska koira oli kuivunut pahasti, nesteytettiin nahan alle. Olli sai myös kipulääkkeen ja oksennuksen estolääkkeen piikkinä. Molemmat jatkuvat kotona, lisäksi 10 päivän antibioottikuuri. Kotiin tullessa Olli joi melkein kupillisen vettä, ruokaa meni alas ruokalusikallinen ja sen jälkeen poika on nukkunut viltin alla sohvalla sikiunta. Uni ei ole paras lääkkehistä, mutta kummasti auttaa toipumista. Elimistö on kuitenkin kovalla rasituksella rankan taudin aikana.

Olli painoi pari viikkoa sitten ell:n puntarissa 11,5 kg, eilen painoa oli 10,5 kg. Tänään painoa oli just ja just 10 kiloa. Pienessä koirassa pienikin painonpudotus on paljon. Kun tauti on voitettu, edessä on lihotuskuuri ja extra-annoksia ruokaa.

Vaihteeksi taas huonoja uutisia

Onkohan tuo meidän Olli sellainen maanantaikappale, josta löytyy koko ajan jonkinlaista vaivaa ja vikaa? 

Käytiin eilen korvatulehduksen jäljiltä kontrollissa eläinlääkärissä ja valitin samalla silmän rähmimisen jatkuneen, vaikka rähmä olikin kuurin jälkeen muuttunut valkoiseksi. Silmistä katsottiin nestepitoisuus ja molemmat silmät olivat "kuivuneet". Kaiken lisäksi silmistä löytyi alkavaa kaihia, jonka vuoksi silmissä näkyy lampulla katsottaessa "mersun merkit", jotka myös eläinlääkäri näytti meille. Itse asiassa tämä ei tullut meille yllätyksenä, koska olemme jo parin vuoden ajan huomanneet Ollin näkevän huonosti hämärässä ja pimeässä tuskin ollenkaan. Tämän vuoksi meillä on aina yövalot päällä. Silmien kuivumista estetään ja niiden toimintaa stimuloidaan Optimmune-voiteella, joka maksaa yli 30 euroa tuubi, eikä muuten ole iso tuubi kyseessä. Tätä pitäisi sitten käyttää koiran loppuelämän ajan. Niin, ne korvat olivat parantuneet hyvin. 

Ostin mammuttimarkkinoilta kympillä tällaiset led-valo-oksat. Ne ovat takkahuoneen oven lähellä, koska Olli nukkuu nykyään takkahuoneessa öisin. Tosin Olli liikkuu harvoin öisin, mutta pimeällä puolisokea liikkuu sellaisella ryminällä, että varmasti ainakin emäntä siihen herää.

Olli on valon ja varjon välimaastossa. 

Meille Olli on äärettömän rakas ja tärkeä 

juuri sellaisena kuin koira voi vain olla. 

Ihana, herkkä ja tunteellinen, 

mutta myös itsepäinen ja oman arvonsa tunteva. 

Oman elämänsä sankari.

Rähmä silmässä ja vähän korvassakin

Ensin iski silmätulehdus. Tästä ollut oireita jo reilun viikon ajan, mutta reissun jälkeen päätin viedä Ollin lääkäriin. Saatiin maanantaina tippakuuri viikon ajaksi. 

Samaisena maanantai-iltana Olli alkoi läpsyttää ja raapia korviaan. Ei voi olla totta! Tiistaina putsastin korvat ja tarkkailin tilannetta. Viime yönä valvoin kaksi tuntia korvakipuisen koiran kanssa ja aamulla soitin eläinlääkäriin. Korvissa oli sekä hiivaa että kokkibakteereja. Lääkitykseksi saatiin tippoja ja kipulääkettä. Taitaa olla ihan kunnon ainetta, koska nyt Olli rauhoittui nukkumaan. On pari päivää ollutkin liikkeellä kuin sähköjänis, joten toivon todella rauhallista päivää. 

Australian emäntä "lohduttikin", että kun ei ole enää lapsia hoidettavana niin onhan se hyvä, että on tuo Olli. 

Hyvät ja huonot uutiset

Käytiin tänään eläinlääkärissä. Sehän ei ole enää uutinen vaan kuuluu meidän normaaleihin kuukausirutiineihin. 

Hyvät uutiset: tassuissa eikä ihossa ole hiivaa. Tassuissa on furunkuloosimuutoksia (vanha tuttu) ja saatiin reseptillä jotain M-alkuista shampoota. Lähiapteeksissa ainetta ei ollut, joten odotamme huomiseen ja haemme shampoon sitten. Kaupungissa on tietenkin muitakin apteekkeja kuin meidän lähiapteekki, mutta mielellään asioimme tutussa paikassa lähellä. Olli saa sitten omat juhannusshampoot. 

Huonot uutiset: napatyrähaavassa on ompelulankareaktio eli ihon alta puskee siimaa ja haava on ärtynyt sekä erittää vähän nestettä. Tämän vuoksi Olli on taas kerran antibioottikuurilla. Ja iltaisin suihkutellaan.

Parin viikon päästä kontrolli.

Olli on saanut eilen yhden naudanrasva-annoksen ja vielä tänään maha on toiminut normaalisti. Nyt peukut pystyyn, että saadaan paino nousuun. Suunta on oikea, sillä tänään eläinlääkärin vaa'alla Ollin paino oli 11 kg. Vielä kilo ja Ollikin näyttäisi taas itseltään.  

Kaikki kunnossa

Jälkitarkastuksessa haavojen todettiin parantuneen erinomaisesti - nyt sitten alkaa normaalielämä ja pitemmät lenkit.

Lauantai-iltana tapaamamme Arttu-karkkari lihoi kolme kiloa kastraation jälkeisenä vuonna, joten täytyy alkaa seurata Ollin painonkehitystä. Lähtötilanne on ainakin hyvä, kun paino on vähän alakantissa. Kilon verran saisi tulla lisää, eikä haittaisi yhtään. 

Eilen illalla kävimme tuttavan luona (palauttamassa työkaluja) ja siitä hänen taloaan vastapäätä tuli rouva tohkeissaan katsomaan mäyräkoiraa tyyliin "Kukas se täällä on?". Kyllä mäyräkoiran omistaja toisen mäyräkoiran huomaa! Tällä perheellä oli kaksi mäyräkoiraa, Ansa ja Impi. Ensin rouva haki Ansan tekemään tuttavuutta Ollin kanssa ja sitten oli Impin vuoro. Impi oli vanhempana rouvana tarkkana, ettei Olli päässyt liiaksi iholle. Olli tykkäsi molemmista tyttökoirista aivan valtavasti. Kuinkas muuten?

Koiraherra Palliton

Olli poseeraa tyylikkään herrasmiehen tavoin täysin tietämättömänä siitä, mihin seuraavaksi lähdetään.  

Eläinlääkäri alkaa olla jo sen verran tuttu paikka, että lääkärin nähdessään koira teki nelijalkajarrutuksen ja emännän piti kantaa poika tutkimushuoneeseen. Olli sai esilääkityksen ja viidessä minuutissa oli muissa maailmoissa. Jätimme koiran lääkärin hoivaan ja reilun kahden tunnin päästä haimme peittoon käärityn nukkunakin kotiin.

Tälläinen käärö on sitten nukkunut koko illan kotona. Peittoja on alla kaksi ja päällä toiset kaksi. Etu- ja takapuolelle nakkia on laitettu kaksi kuumalla vedellä täytettyä limsapulloa pitämään koiraa lämpimänä. Muutaman kerran silmämunat ovat vaihtaneet asentoa ja pääkin liikahtanut, joten jollakin tajunnantasolla poika on tulossa kotiin. Jännittävä yö tulossa ja olen varautunut käyttämään koiraa yöpissallakin, jos Olli ei halua käyttää eläinlääkärissä alle asetettua kroonikkovaippaa. 

Hyvää yötä koirat ja koiraihmiset! 

Kontrolli

Mahatauti on mennyttä elämää! Käytiin eläinlääkärissä kontrollissa ja saatiin ohjeet vajaan kahden viikon päästä suoritettavaan leikkaukseen. Antibioottireseptikin on valmiina, koska lääkekuuri on aloitettava kolme päivää ennen leikkausta. Hyvästi napatyrä ja miehuus...

Eläinlääkärin odotushuoneessa tutustuimme 9-vuotiaaseen karkkarirouvaan. Rouva tuli hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta Olli sai haukut joka kerta, kun uskaltautui lähemmäksi.

Parina aamuna on satanut lunta / räntää, joten odottelemme niitä kauniita ja lämpimiä kevätaamuja edelleenkin. Tai sitten taidamme alkaa odotella kesää, se kun voisi olla paljon realistisempi vaihtoehto.

Laiheliini

Tiistain kolmen tunnin eläinlääkärikäynnin jälkeen oksentelun syyksi diagnosoitiin gastritis ja hoidoksi määrättiin antibioottikuuri sekä suoliston toiminnan tukemiseksi Zitac-kuuri kuukauden ajaksi.  

Ollillahan on napatyrä ja nelisen vuotta sitten Ollin äiti kuoli napatyrän aiheuttamaan suolitukokseen. Ollin oksentelun ja apaattisuuden vuoksi pelkäsin samanlaista kohtaloa,  varsinkin kun napatyrä oli aika kova ja pallomainen. Röntgenissä paljastui kuitenkin mahalaukun normaalitila. Sovimme kuitenkin toukokuulle leikkausajan, leikataan napatyrä ennen kuin se aiheuttaa ongelmia ja samalla sitten napsaistaan palleroiset pois. Näin ennaltaehkäistään iän myötä tulevia eturauhasvaivoja.

Ollin linjoille ei dieetti tehnyt taas yhtään hyvää ja nyt alkaakin vähitellen painonnostoharjoitukset.  Ostin Annamarin ja myös eläinlääkärin suosittelemana  hyvin sulavaa ruokaa, jota annetaan neljästi päivässä. 

Olli kiittää useita annoksia, mutta moittii pientä annoskokoa. Ei aina voi saada kaikkea kerralla.

Karvaturrin Olli sai mummolasta pääsiäisreissulla. Kaverille ei ole vielä suoritettu kirurgisia toimenpiteitä.

Tulehdusta pukkaa

Oli taas asiaa eläinlääkärille. Olli läpsytteli korviaan siihen malliin, että joko opetteli lentämään tai sitten korvissa oli tulehdus. Kun korvista kävi ikävänhajuinen tuulahdus, oli parempi tilata aika Ouluvetiin. Sopivasti päivää ennen aikaa alkoi toinen silmä vetistää ja peräpää kutista.

Molemmista korvissa oli tulehdus. Quick-diff -värjäyksessä löytyi hiivaa eli Malassezia sp. Hoitona putsaus kolmen päivän Clean Aural sensitive -puhdistusaineella ja Canofite-tipat kahden viikon ajan.  Aamua iltaa.

Silmätulehdukseen saatiin Oftan Dexa Chlora -kuuri 10 päivän ajaksi. 

Ja anaalirauhasten impaktioon 10 päivän antibioottikuuri. 

Siinäpä sitä onkin emännälle aamu- ja iltapuuhaa, kun putsataan korvia ja lasketaan tippoja.

Ulkona ei juuri tarvitse käydä kuin pakollisilla asioilla vesisateiden ja märkien ulkoilumaastojen vuoksi. Koira ei yksinkertaisesti suostu kastelemaan tassujaan, jos ei ole pakko. Aamulenkillä puistossa lumihanki upottaa jopa koiraa paljon painavammasta emännästä nyt puhumattakaan ja kaikki kävelytiet ovat veden ja ravan peitossa. 

Koirankakkojakin näyttää olevan pitkin poikin tienreunoja. En siis yhtään ihmettele, että ihmiset valittavat koirankakoista. Kasat näyttävät olevan mallia "iso koira, iso jätös", joten onko näin, että mitä isompi koira, sitä vaikeampi jätöstä on kerätä pois? Itse yritämme aloittaa lenkurat aina metsän kautta, jossa on mahdollisuus kakkia luonnon helmassa kuusen alla. Siellä ei jätös häiritse ketään, eikä sitä myöskään ole tarvetta kerätä pois. Kakkapussi on nätisti sidottu fleksin kahvaan, näin se on aina mukana ja kotiin tultua laitetaan uusi pussi valmiiksi kahvaan. Ei ole vaikeaa.

Viikonlopuksi on luvattu lumi-räntä-vesisadetta, joten kovin liikuntapainotteista vapaapäivää ei ainakaan lauantaina vietetä. Lopuksi vielä vink-vink: 

ostin Clas Ohlsonilta varoituskyltin aitaan kiinnitettäväksi. Valitettavasti kylttiä ei saanut mäyräkoiran kuvalla, mutta eipä olla nyt liian kriittisiä. Tuttuja kyltti varmaan naurattaa ja asiattomia pelottaa. 

Mukavaa viikonloppua!  

Pysykää kuivina ja terveenä!

Eläinlääkärissä

Ollin alahuulessa ollut puremajälki tulehtui putsauksista huolimatta ja tiistai-iltana Ouluvetin Raimo Kekkonen tarkasti koiran voinnin. Tulehdukseen määrättiin antibiootticocktail ja kipuun nestemäinen kipulääke. Tabletit menevät alas huomaamatta, mutta mikstuura pitää antaa nappuloiden kanssa, kun Olli ei tykännyt suuhun ruiskulla annettavan lääkkeen mausta. Yritti sylkeä lääkettä pois.

Rottweilerin omistajat välttelevät edelleen julkisuutta ja sanoinkin naapureille, että jos näkevät heitä, niin käskekääpä käymään meillä. Olisi vähän asiaa...

Lopuksi kesäinen kuva, vaikka ulkona lunta sataa ja pakkastakin on vajaa -10 astetta. 

Kyllä se kesä sieltä taas kerran tulee!

Eläinlääkärissä

Hyvät mäyräkoiraystävät!

Kotiväki vei minut tänään rokotuksia varten Ouluvetin eläinlääkäriasemalle. Se tuntui aluksi kivalta paikalta, koska siellä oli ennestään villakoira ja jonkin sorttinen pystykorva. Kiva loppui heti alkuunsa, koska muiden koirien kanssa ei päässyt tekemään tuttavuutta. Aloitinkin tämän huomattuani välittömästi vinkumisen. Eläinlääkärin ajat olivat vähän myöhässä, joten ehdin vinkua puoli tuntia. Yritin aina välillä karata emännältä, mutta hihna oli kauhean tiukalla. Alkoi ihan ärsyttää. 

Puolen tunnin päästä minut vietiin toimenpidehuoneeseen ja nostettiin pöydälle seisomaan. Vaikka en ole näyttelykoira, osaan seisoa pöydällä mallikkaasti. Kun eläinlääkäri alkoi tutkailla peräpäätäni, istuin ilman komentoa. Samalla, kun eläinlääkäri kehui turkkiani ja muutenkin hyvinvoivaa olemustani, hän kaatoi korvaani puhdistusainetta ja putsasi korvan tarkkaan. Ravistelin loput aineet emännän puserolle. Ja sama toiselle puolelle. Kotiväen mielestä tämä oli tosi mukavaa, koska ostivat pullollisen tätä ainetta kotiin. Tuskin käyttävät omiin korviinsa. Eläinlääkäri vitsaili, että alan nyt varmaan kuulla paremmin. Oli nimittäin mäyräkoiraihmisiä tämä eläinlääkärikin. Kertoi leikanneensa omalta koiraltaan kulkuset pois kilisemästä, joten olinkin ihan kilttiä poikaa rokotusten ajan.

En saanut muuten nappulan nappulaa palkkioksi hyvästä käytöksestä. Onneksi perheen kuopus on kotiutunut kielikurssilta Ranskan rivieralta, että pääsin hänen sänkyynsä köllimään.

Terveisin mäyräkoira Olli,

rokotettu ja terveeksi todettu

Kuva viime viikon mökkireissulta. Olli rakastaa veneilyä ja varsinkin veneen reunalla roikkumista; apea ilme kertoo, että mukava harrastus on kielletty kuten niin moni muukin asia...

Tuloksia eläinlääkäristä

Viikon hermoilun jälkeen vihdoin pääsimme eläinlääkäriin. Kliinisesti tutkien Ollin selkä, lonkat ja eturauhanen olivat ok, joten selkäkivun syyn selvittämiseksi otettiin röntgenkuvat sekä selkärangasta että lonkista. Tätä varten Olli nukutettiin ja menin pojan kanssa röngenhuoneeseen odottamaan sammumista. 15 minuutin kulutta luovutin höyhensaarilla uinuvan koiran hoitohenkilökunnan huostaan ja puolen tunnin päästä pääsin kuulemaan tuloksia, jotka olivat huojentavia.

Ollin selkäranka on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa. Ei nikamavälilevyn pullistumia eikä nikamavälien kaventumista. Yhdessä välilevyssä oli havaittavissa aivan pikkaisen kalkkiutumista. Lonkat olivat myös kunnossa.

Selkäkipu on voinut olla lihasperäistä tai sitten Olli on loukannut selkänsä esimerkiksi peräkärryn alla kissan jälkiä seuratessaan.

Nyt vielä eletään viitisen päivää pelkillä pissa-kakkalenkeillä ja yritetään välttää Ollia hyppimästä. Tähänkin keksin jo hyvän keinon: Olli pelkää trolley-matkalaukkuja niitä vedettäessä syntyvän äänen vuoksi ja paras keino estää Ollia päivisin yksin ollessaan hyppimästä sohvalla on laittaa pari trolleyta sohvalle.

Lainaus heräämisohjeesta: "Usein vasta-aineilla herätetty lemmikki käy uudelleen uneliaaksi rauhalliseen paikkaan päästyään."



"Pidä lemmikkisi lämpimänä, sillä ruumiinlämpötila on alhainen, ja sillä saattaa olla vilunpuistatuksia."

Tämän vuoksi kannoin Ollin omaan koriin ja peittelin nukkumaan.

Lopuksi Olli ja kotiväki kiittävät blogiystäviään tuesta kuluneen viikon aikana. Hau!

Kipuilua

Huomasin viime perjantaina, että Ollilla on selkä kipeä. Poika ei suostunut hyppäämään sängylle vaan käpertyi jalkoihini nukkumaan ja tärisi samalla. Tässä vaiheessa ei hälytyskellot vielä soineet. Puolilta päivin lähdettiin hakemaan kuopusta koulusta, eikä Olli taaskaan suostunut hyppäämään auton takapenkille. Kun nostin Ollia, poika parkaisi kivusta. Soittelin heti läpi muutamat eläinlääkärit, mutta sain ajan vasta tämän viikon perjantaille.
Tietenkin epäilen pahinta, mutta toivon parasta.

Viikonloppuna teimme vain pakolliset pikkulenkit kodin lähistöllä, emmekä antaneet Ollin reuhata tai hyppiä kunnes....

Ollia ei vaan yksinkertaisesti saanut pidetyksi pois sohvan käsinojalta. Pihalla on lintuja ruokailemassa lintulaudalla ja tiellä kulkee aina silloin tällöin joku ulkoilija. Pakko päivystää, miettii Olli.


Nyt Olli on ollut taas kuin ennenkin, mutta parempi mennä näyttämään selkää eläinlääkärille. Tämän viikon perjantaina tiedämme jo paljon enemmän.