Arkipäivä toisensa perään kuluu samalla tavalla, mutta tällä viikolla emännän kahden päivän Helsingin reissu rikkoi kaavan. Keskiviikkoillan Olli olikin odottanut ikkunassa päivystäen emäntää ja torstaina emännättömän koiran raivo oli purkautunut pesusienen repimiseen ja oli siinä muutama pehmolelukin saanut kyytiä. Kari Karkkarikin oli päässyt viimein ikuiseen lepoon.
Viime sunnuntaina vietimme vauhdikkaan tunnin koirapuistossa humppatukkien kanssa ja valittaen täytyy todeta, ettei Olli kuulu edelleenkään parhaiten käyttäytyvien mäyräkoirien top kymppiin, ei varmaan top tuhanteenkaan. Kastraation ainoa näkyvä vaikutus on pallien puuttuminen, muuten se ei ole koiraan vaikuttanut. Ehkä tämä on hyvä asia?
Ollilla hiersi vänttisen valjaat kainaloon nirhauman (jota Alphonse ilmeisesti olisi halunut tutkia ja Ollista tämä ei ollut yhtään hyvä ajatus) ja saimme humppatukkien palvelusväeltä hyvän vinkin y-valjaista. Niinpä maanantaina kävimme mustista&mirristä ostamassa Ollille uudet valjaat ja näitä on nyt vajaa viikko käytetty. Tyytyväisiä olemme kaikki kolme.
Onneksi päivät pitenevät ja valoisaa aikaa riittää muutamaksi hetkeksi myös töiden jälkeen. Kotiinkaan ei tarvitsee enää jättää päiväksi kuin yksi tunnelmavalo koiralle ja ehkä siitäkin voidaan kohta luopua.
Lumisia lenkuroita ja leppoisaa lauantaita!