Eilen postasin, kuinka meidän rantavahti vahtii sekä venettä että veneilevää kotiväkeä.
M-L kommentoi melkein saman tien seuraavasti: "Kukas vahtii Ollia, kun se ei ole se maailman paras uimari? Ettei vaan tipu laiturilta."
Postauksen jälkeen lähdimme Ollin kanssa rantaan, jossa mies oli jo saunaa lämmittämässä. Kuten aina muulloinkin Olli liikkui rannassa ihan vapaasti ja yleensä koira päivystää laiturilla tai soutuveneessä tai rantaheinikossa. Oltiin saunalla ja mies sanoi,
että nyt molskahti. Juoksin pelastamaan koiran, joka oli tippunut veneen
ja laiturin väliin. Jonkinlainen itsesuojeluvaisto koiralla oli, kun
piti etutassuilla laiturin reunasta kiinni ja leuka oli tuettu laiturin
reunaan. Oli aika koomisen näköinen.
Tiistaina lähdettiin käymään isolla kirkolla (tämä meidän mökkipitäjän city on ihan kaupunki, vaikkei kyllä ihan uskoisikaan). Olli sai kaupasta uuden lelun, joka ristittiin McMäykyksi.
Mies kommentoi, että korvat ovat kuin Aslanilla. McMäykky sisältää myös vinkuvonkun ja olin varma, ettei uusi kaveri iltaa näe. Mutta olin väärässä, McMäykky on illan painiotteluista huolimatta täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Äänikin on vielä tallessa.
Ilmatieteenlaitoksen mukaan tänään piti sataa vettä aamusta iltaan, mutta niin vain sade kulki ohitse, vaikka taivas olikin pilvinen. Lähdetiin veneilemään ja maastonakista kuoriutuu veneessä varsinainen kalanakki, joka ulvoo ja kuolaa jokaisen kalan perään mausta ja koosta huolimatta. Varsinkin verkoista saatavat lahnat olisivat Ollin herkkua, mutta kotiväki antaa lahnat lokeille (varsinaista helppoa ruokaa / pikaruokaa linnuille).
Olli ei ole niitä kaikkein rauhallisimpia venenakkeja, joten yleensä joku pitää koko ajan kahvasta kiinni, ettei koira hyppää yli laidan. Olli ei nimittäin muista, että veneen ulkopuolella vesi on märkää.
Tiistai selvittiin ilman ylimääräisiä uintireissuja.