Kahtena aamuna emäntä on varustautunut aamulenkille: toppavaatteet, pipo, huivi, kinttaat, otsalamppu ja kunnon kengät. Mäyräkoira on puettu omiin vermeisiinsä. Ovella lenkkikaveri on jo haistellut epäluuloisesti pakkasilmaa - vesisade on vaihtunut kylmyyteen ja viimaan. Sitten reippaasti portille ja viiden metrin päähän sähkötolpan juureen. Ykkönen ja kakkonen. Sitten täyskäännös ja takaisin kotiin. Minuutin lenkuran jälkeen palasimme kotiin ja mies kysyi hämmästyneenä: miten te nyt jo tulette? Eilinen saattoi olla poikkeus, mutta sama toistui tänä aamuna. Poikkeuksesta tuli sääntö.
Iltapäivällä mäyräkoira teki sadan metrin lenkin, joka on siis 90 metriä enemmän kuin aamulla.
"Miksi pitää ulkoilla, jos voi jumittaa sohvalla?"