Citynakki

Joskus metsä vaihtuu asfalttiviidakkoon ja mäyräkoira pääsee ihmisten ilmoille. Hajut ovat tietenkin keskustassa aivan toisenlaiset, ihmisiä on enemmän ja kapea polku vaihtuu leveäksi jalkakäytäväksi. Tästä tai jostain käsittämättömästä muusta syystä johtuen koiran poukkoilee keskustassa aivan holtittomasti. Hihnalla koiran saa pysymään vieressä, mutta ei minkäänlaisella käskyllä. 

Oulun tori, mäyräkoira ja ydinvoim... eikun teatteri. Muutama syksyä uhmaava perunakauppias on vielä myymässä tuotteitaan tuolla perällä, ihan pyörätien vieressä. Ihmettelemme tietenkin suuresti, miksi he ovat tuolla kaukana eivätkä keskellä toria, kun tilaa näyttää olevan. 

Mäyräkoira, mies ja paikallinen hotelli, jonka alakerran discosta löysin koiraa ulkoiluttavan miehen 16 vuotta sitten. Ei nämä syksyiset kuvat kovin värikylläisiä ole, mutta sellaista se on.

Plagiointia?

Viime aikoina olemme huolestuneet mäyräkoiraan liittyvästä plagioinnista. Jokainen taitaa muistaa Ollista tehdyn hittilaulun (Frontside Olli). Myös muihin mäyräkoiriin kohdistuvaa plagiointia on havaittavissa laukuissa, koriste-esineissä, kankaissa jne. 

Myös taidemaailma käyttää sumeilematta mäyräkoiraa mallinaan. 

Taulu berliiniläisen eläinkaupan seinällä:

 Mäyräkoira suomalaisella kotipihalla:

Oikein iloista viikonloppua!

Arvonnan voittaja on...

Arvontapostauksessa kyselin, minkälaista ruokaa koiranne syövät ja vastauksista päätellen koiraruokamarkkinoilla on monenmoista murkinaa. Kukaan muu Ollin lisäksi ei syö Trovetin nappulaa, mutta moni koira syö nappulaa, josta en ollut kuullutkaan. 

 Kiitos kaikille osallistujille. Arvonnan voittaja arvottiin perinteisellä lappu ja hattu (pipo) -menetelmällä, joka on hyväksi koettu. Onneksi osallistujia ei ollut satoja...

Ja voittajalapussa luki VILMA! Vilman emäntä Katriinan blogi Pieniä timantteja löytyy täältä *KLIK*. Käykääpä tutustumassa, mikäli blogi ei ole vielä tuttu. Toivottavasti myös Luna-mäyräkoira saa muutaman makupalan voittopalkinnosta. 

Laitan Katriinalle s-postia ja kaikille muille toivottelen tasapuolisesti oikein kivaa sunnuntaipäivää. 

Kuin kaksi marjaa

Mäyräkoira berliiniläisen eläinkaupan ikkunassa. 

Mäyräkoira oululaisen omakotitalon pihassa. 

Viikonloppua!

Kesäkuvakatsaus (ja muistutus arvonnasta)

Kesäpostaukset jäivät vähiin, joten lienee paikallaan kerrata kuvin kesän tapahtumia. 

Miksi toinen täällä valon lapsi on... ja toinenkin. Ollia kismittää, kun mies on valloittanut viltin. Tänä kesänä on aurinko paistanut ja välillä on sekä ihmisen että koiran pitänyt siirtyä varjoon.

Australiasta lomalla olleen emännän kanssa oli hyvä käydä eläinlääkärissä - siellä käytiinkin joka viikko ottamassa piikkejä. Nivelet ovat pysyneet vetreinä ja lenkit ovat sujuneet mukavasti lenkutellen.

Autoilemassa mökille. Ollilla on autoleluna tikru, joka on varmaan ainakin viisi vuotta vanha. Ollilla on kolme autoaktiviteettia: tikrun pehmentäminen, maisemien katselu ja nukkuminen (jota ei ehkä voi kutsua aktiviteetiksi). 

 Mökillä oli myyriä, emäntäkin näki yhden. Niiden perässä piti nuuskuttaa aamusta iltaan. 

Tämän parempaa yhteiskuvaa Ollista ja kalasta ei saatu. Olli on ihan vauhkona kalan perään ja paras keino perata kalat oli viedä ensin koira sisällä mökkiin. Ihan vaan tiedoksi, että perkaaminen on meidän perheessä miesten hommaa. Kukaan naisista ei ole koskaan perannut kalaa, eikä perkaa. 

Mökkitiellä oli jäänyt jänis auton alle (ei siis meidän auton). Pysäytettiin auto ja käytiin katsomassa jänisparkaa. Olli tarrasi samantien jänistä selkäkarvoista kiinni, mutta onneksi IRTI-komento tehosi tällä kertaa. 

Mies putsasi venettä ja Olli seurasi tarkasti toimintaa. Ollihan istuu mielellään veneessä, vaikka vene ei olisi edes vedessä. Ei pidä olla turhan nuuka.

Puolukka- ja mustikkametsässäkin (tai aukea rinnehän se oli) piti käydä. Olli oli vapaana, mutta kaveria ei juuri nuuskuttelu kiinnostanut. Mättäällä oli parempi makoilla ottamassa aurinkoa. 

Muistutus: arvontaan voi osallistua vielä lauantaihin asti! *klik*

Kivaa viikkoa kaikille!

Arvontaa pukkaa, Hau-Hau!

Sain mahdollisuuden vastaanottaa Hau-Hau Champion Super Premium -koiranruokatuotenäytteen. Kyseessä on uutuustuote, joka on suunniteltu nimenomaan suomalaisille koirille. Super Premium on korkealaatuinen täysravinto, joka sisältää runsaasti lihaa, vitamiineja ja hivenaineita, mutta ei yhtään vehnää. Tuoteperheeseen kuuluu kaksi makua: Chicken&Potato ja Salmon&Potato. 

Ollihan syö allergiansa vuoksi Trovetin peura-perunaa, mutta makupaloina ja palkintoina menee muukin nappula silloin tällöin annettuna. Olli maistelikin eilen lohi-perunaa, joka sopii myös allergisille koiralle. Nappulat tuntuivat olevan maukkaita ja rouskuivat hampaissa. Osa meni vatsaan ihan pureksimatta.  Tänään nappulat toimivat kynsienleikkuun palkintona.

Näin nappulasta kerrotaan: Hau-Hau Champion lohi-peruna on erittäin laadukas täysravinto aikuisille koirille. Maistuvan reseptin proteiininlähteenä on helposti sulava, hypoallergeeninen lohi. Sen vuoksi täysravinto sopii myös allergisille ja herkkävatsaisille koirille. Koirat ovat luonnostaan lihansyöjiä, joten täysravinnon tärkein ainesosa on lohi.

Lisää tietoa löytyy Hau-Haun sivuilta *klik*.

Eikä tässä vielä kaikki. Lisäksi minulla on mahdollisuus arpoa yksi tuotepaketti lukijoiden kesken.

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tätä postausta. Voit kertoa vastauksessasi, minkälaista ruokaa teillä syödään. Jokainen kommentoija saa yhden arvan. Jos haluat linkittää arvonnan, se on kiva. Jos haluat tulla lukijaksi, se on vielä mukavampaa. Mitään lisäarpoja tästä ei saa, mutta toivottavasti saat hyvän mielen. Me ainakin toivotamme kaikki uudet lukijat tervetulleiksi!

Anonyymit vastaajat voisivat ilmoittaa sähköpostiosoitteensa, jotta saisin voittajaan yhteyden mahdollisen palkinnon varalta. Voittajalta tulen pyytämään yhteystiedot, sillä  arvonnan voittajan palkinto toimitetaan hänelle suoraan.

Vastausaikaa on viikon verran eli lauantai-iltaan 21.9.2013 klo 23.59 saakka.

 Hyvää viikonloppua ja vielä parempaa arpaonnea! 

ps. korvatulehdus on parantunut. Kiitos Ouluvetin henkilökunnalle hoidosta ja ystävällisestä palvelusta. 

Rantalenkki

Eilen illalla käytiin lenkillä Pateniemen puolella merenrannassa. Maanvaihtotyöt entisen sahan alueella ovat ilmeisesti ohi (ainakin osittain) ja tämän olivat huomanneet muutkin alueemme asukkaat. Olisihan mahtava paikka virkistysalueelle ja merenrantareiteille. Talojahan tuonne rakennetaan jossain vaiheessa.

Koska Olli oli menopäällä, kävimme katsomassa Patelan uimarantaa. Kovasti oli heinittynyt ja vesikin oli alhaalla. Ei kai maa sentään noin paljon ole kohonnut? Ilta oli lämmin ja edelleen tarkenee lenkkeillä vajaamittaisissa housuissa. Tuulihousut odottavat naulakossa valmiina, sillä pessimisti ei tunnetusti pety. Kyllä se syksy tulee ihan varmasti. 

Auringonsäteissä kylpevä koira!

Syksy tulee yhtä hitaasti kuin mäyräkoira kävelee aamulenkillä

Mukavan lämpimissä ja aurinkoisissa keleissä on syyskuu alkanut. Vain yhtenä päivänä on satanut vettä ja sekin vaan aamusta. Nyt, kun kuopus on vielä kotona, ei ole niin kiire lähteä koiran kanssa lenkille heti töiden jälkeen. Ensi viikolla siirrytään normaaliin aikatauluun. Aamut ovat kuitenkin viileitä ja edelleenkään Olli ei ole aamulenkkien suuri ystävä. Tällä viikolla aamulenkin pituus on ollut 5 - 10 minuuttia; matkan pituudesta en edes viitsi mainita mitään. Hitaasti mennään ja vain tärkeimmät asiat hoidetaan.

Korvatulehdus on paranemaan päin, mutta ei ehkä niin hyvin kuin olisin toivonut. Tilasinkin kontrolliajan omalle eläinlääkärille ensi viikolle. Jospa se siitä...

Kivaa loppuviikkoa! 

Koiraherra harmaahapsi

Harmaata charmanttia

Tästä taitaa tulla sellainen koiraherra sairastaa -blogi, mutta nyt Ollilla on korvatulehdus. Itsestäkin jo tuntuu, ettei tämä voi olla totta. Kuinka paljon sitä täytyy koirankin kestää (emännän rahapussista puhumattakaan). 

Tällä kertaa nopeimmin päästiin kaupungin eläinlääkärivastaanotolle, jossa oli kiva eläinlääkäri, mutta lasku tuntui olevan ihan samaa luokkaa kuin yksityisellä. Käytämme siis jatkossakin omaa yksityistä.  

Olli oli viikonloppuna jälkikasvun hoidossa meidän moottoripyöräillessä Lapin perukoilla. Olli on omavaltaisesti päättänyt viikonlopun aikana, että yölläkin on parhain paikka kuopuksen vierellä. Ei tullut edes minua herättämään kellon soidessa; vasta kutsu ruokailemaan sai koiran nousemaan lämpimästä sängystä. Voi olla ensi viikolla ankara sopeutuminen arkeen, kun kuopus lähtee ja yhden makuuhuoneen ovi suljetaan koiran kuonon edestä. 

Hyvää syksyn alkua kaikille!