Mitäs me miehet!

Ollilla on ollut rankka päivä. Yleensä viikonlopun aamut sujuvat leppoisasti, mutta nyt iso hätä yllätti pojan aamutuimaan ja kotiväki piti herättää seitsemältä. Emäntä käytti yöpaita päällä koiraa metsän reunassa ja tullessa otettiin aamulehti laatikosta. Sitten aamupalat kaikille, siis yhdelle koiralle ja kahdelle ihmiselle. Ja kun kerran herätään aikaisin, aloitetaan päivän touhut melkein samantien.

Aamupalan jälkeen lähdetään tietenkin aamulenkille. Emäntä lähti siitä sitten suoraan kirppiskierrokselle miniän kanssa ja miehet suunnistivat kotihommiin ja metsälenkille. Iltapäivällä piti käydä vielä uudelleen pikkulenkillä ja pihalla riitti päivystämistä, kun sade ei estänyt ulkoilmaelämää. Sitten tuli totaalinen väsymys - ensin mäyräkoiralle. Emäntä sai tehdä pizzat ja piirakat ilman koiran päivystävää katsetta. Sen jälkeen tuli väsymys myös ihmismiehelle ja telkkaria katsellessa miehet ottivat sitten tupluurit ihan kylki kyljessä. Jospa sitten illalla jaksettaisiin porukalla katsoa Barçan peliä. 

Näihin tunnelmiin...

Valon lapsi

Iso kiitos kaikille ihanille kommentoijille tsemppauksesta ja vertaistuesta! 
Kyllä me pärjätään! Samaa lääkettä käyttää useampikin koiraystävä ja paras ehdotus oli opaskoiran hankkiminen Ollille.

Valon määrä vähenee päivä päivältä. Sisältä aurinkoisena päivänä löytyy vielä aina jokin nurkkaus, johon valo ylettyy.

Mutta näihin olosuhteisiin on vielä melko kauan...

Mukavaa viikonloppua kaikille koirille ja kaksijalkaisille tasapuolisesti!

Vaihteeksi taas huonoja uutisia

Onkohan tuo meidän Olli sellainen maanantaikappale, josta löytyy koko ajan jonkinlaista vaivaa ja vikaa? 

Käytiin eilen korvatulehduksen jäljiltä kontrollissa eläinlääkärissä ja valitin samalla silmän rähmimisen jatkuneen, vaikka rähmä olikin kuurin jälkeen muuttunut valkoiseksi. Silmistä katsottiin nestepitoisuus ja molemmat silmät olivat "kuivuneet". Kaiken lisäksi silmistä löytyi alkavaa kaihia, jonka vuoksi silmissä näkyy lampulla katsottaessa "mersun merkit", jotka myös eläinlääkäri näytti meille. Itse asiassa tämä ei tullut meille yllätyksenä, koska olemme jo parin vuoden ajan huomanneet Ollin näkevän huonosti hämärässä ja pimeässä tuskin ollenkaan. Tämän vuoksi meillä on aina yövalot päällä. Silmien kuivumista estetään ja niiden toimintaa stimuloidaan Optimmune-voiteella, joka maksaa yli 30 euroa tuubi, eikä muuten ole iso tuubi kyseessä. Tätä pitäisi sitten käyttää koiran loppuelämän ajan. Niin, ne korvat olivat parantuneet hyvin. 

Ostin mammuttimarkkinoilta kympillä tällaiset led-valo-oksat. Ne ovat takkahuoneen oven lähellä, koska Olli nukkuu nykyään takkahuoneessa öisin. Tosin Olli liikkuu harvoin öisin, mutta pimeällä puolisokea liikkuu sellaisella ryminällä, että varmasti ainakin emäntä siihen herää.

Olli on valon ja varjon välimaastossa. 

Meille Olli on äärettömän rakas ja tärkeä 

juuri sellaisena kuin koira voi vain olla. 

Ihana, herkkä ja tunteellinen, 

mutta myös itsepäinen ja oman arvonsa tunteva. 

Oman elämänsä sankari.

Leipäkepponen

Kotiväki lähti sunnuntaina kylästelemään ja Olli jätettiin kotivahdiksi. 
Koiralla oli tullut tällä välin nälkä ja silloin kysytään kekseliäisyyttä. Kun kiipeää sohvan käsinojalle ja sieltä selkänojalle, saattaa juuri ja juuri ylettää sohvalla takana olevan tason sivureunalle. Ja olipas onnekkaasti rieskapussi sen verran reunalla, että Olli oli saanut syödyksi paketillisen rieskaa välipalaksi. Vaan emäntä oli kovana ja kertoi koiralle, että siinä tuli sitten samalla syödyksi sekä päivällinen että iltapala. 

Olli tiesi tehneensä jotain luvatonta, koska meni nöyränä miehenä makoilemaan omaan koriinsa. Koira oli korvat luimuina, eikä emäntä uskonut yhtään sekunttia, että kyseessä olisi ollut se surullisen kuuluisa naapurin Musti. Ollin syyllisyydestä ei ollut epäilystäkään.

"Mitäs annatte liian vähän ruokaa..."

Toivotamme kaikille tapahtumarikasta viikkoa!

Tyhjä peti

Hyvä, että oltiin saatu kuopus lentokoneeseen, kun emäntä aloitti huoneen tyhjennyksen (ja siivouksen). Huushollissa alkaa olla huoneita enemmän kuin tarvitaankaan ja sisustetaan nyt vähitellen makuuhuoneita vierashuoneiksi.  Kuopus ehtikin asua samassa huoneessa yli 14 vuotta ja tänä aikana seinien väri ja lattian materiaali on ehtinyt vaihtua kerran jos toisenkin.

Olli tietää, ettei sängylle ole nyt mitään asiaa, koska sängyssä ei ole peittoja. Eikä Ollia taida kiinnostaa pelkällä sijauspatjalla makoilu, untuvatäkin päällä on yleensä paljon pehmeämpää.

 Siivoustarkastus suoritettu. Kelpaa. 

Koiran muisti on vaan lyhyt, joskus. Emäntä lähti torstaiaamuna käymään työpaikalla (opintovapaa on loppumassa) ja Olli tiesi jäävänsä aamulenkin jälkeen yksin kotiin. Tämän Olli osaa aavistaa emännän vaatteista, aikataulusta ja kassista eteisen laittalla. 

Käytiin aamulenkilä ja Olli tapojensa mukaan oli menossa kuopuksen viereen jatkamaan aamu-unia niin kuin on ollut tapana jo kauan. Mutta voi - eihän kuopus asukaan enää kotona. Olli lähti pää maata viistäen kohti olohuonetta ja lysähti huokaisten sohvalle makaamaan. 

Lopuksi pikkupokkarilla otettu pikakuva iltataivaasta auringon laskiessa. Fiksu olisi ollut vähän nopeampi ja ajanut merenrantaan kuvaamaan. Vähemmän fiksu joutui tyytymään omalta pihalta otettuun kuvaan.

Aurinkoista viikonloppua!

Mä oon mäyräkoira

Emännällä on soinut jostain syystä rekkamies-biisi päässä ja nyt siihen on kirjoitettu uudet sanat... 

 Mä oon mäyräkoira, oon hitto soikoon

Ei tullut bassettii, ei dobermannii

Kotiväen koti on mäyräkoiran hotelli...

Kuvat otin aamulenkuralla pari päivää sitten, mutta eilinen myrsky repi lehtiä ja oksia puista. Ei kuitenkaan mitään myrskytuhoja tänä aamuna löytynyt. 

Kuopus lähti lauantaina maailmalle ja lentokentältä palattuamme päästimme Ollin vapaaksi pihalle. Muutaman sekunnin päästä mies huomasi Ollin tökkivän siiliä pihalla ja kun ehti paikalle, Olli oli napannut siilin suuhunsa eikä päästänyt irti käskemällä eikä lahjomalla. Hain sankollisen sadevettä ja kaadoin Ollin päähän, Olli ei ollut moksiskaan. Seuraavaksi hain toisen sankollisen vettä ja mies laittoi siiliä purevan koiran pää edellä sankoon. Johan ote irtosi. Emäntä otti Ollin ja mies lähti saattamaan siiliä viimeiselle matkalle lähimetsään. 

Hain hanskat, pyyhkeen ja pinsetit. Hain siiliä epätoivoisesti etsivän Ollin ja aloin tarkastella vahinkoja. Ei mitään! Ei yhtään ainoaa piikkiä! 

Näin meillä tällä kertaa.

Kuvakisa

Eilisessä Puoli seitsemän -ohjelmassa julistettiin lemmikkivalokuvakisa. Voittajan valitsee keihäänheittäjä Antti Ruuskanen ja toivomme tietenkin, että Antti olisi (mäyrä)koiraihmisiä. Kisaan osallistuu myös blogiystävämme mäyräkoira Myrsky. 

Olli osallistuu kalastusaiheisella kuvalla.

Käykääpä katsomassa ohjelman fb-sivulta kaikkia kivoja eläinkuvia!

Rähmä silmässä ja vähän korvassakin

Ensin iski silmätulehdus. Tästä ollut oireita jo reilun viikon ajan, mutta reissun jälkeen päätin viedä Ollin lääkäriin. Saatiin maanantaina tippakuuri viikon ajaksi. 

Samaisena maanantai-iltana Olli alkoi läpsyttää ja raapia korviaan. Ei voi olla totta! Tiistaina putsastin korvat ja tarkkailin tilannetta. Viime yönä valvoin kaksi tuntia korvakipuisen koiran kanssa ja aamulla soitin eläinlääkäriin. Korvissa oli sekä hiivaa että kokkibakteereja. Lääkitykseksi saatiin tippoja ja kipulääkettä. Taitaa olla ihan kunnon ainetta, koska nyt Olli rauhoittui nukkumaan. On pari päivää ollutkin liikkeellä kuin sähköjänis, joten toivon todella rauhallista päivää. 

Australian emäntä "lohduttikin", että kun ei ole enää lapsia hoidettavana niin onhan se hyvä, että on tuo Olli. 

Oikea mäyräkoira ja sen ulkomainen kopio

 Mäyräkoira Olli auringossa. 

Mäyräkoira näyteikkunassa Barcelonassa.

Sausage dogs on parade in Krakow, Poland

Miksei myös meillä Suomessa tämä olisi mahdollista? 

Toisaalta jokainen kävely mäyräkoiran kanssa on parhainta paraatikävelyä. Mäyräkoira menee ylväästi ensimmäisenä!