Makiaa mahan täydeltä

Maanantaina Olli tempaisi oikein kunnolla. Joskus olemme miettineet, että voisiko mäyräkoira syödä itsensä hengiltä. Ei voi, mutta ei se kaukanakaan ole.

Kuopus lähti käymään koululla ja Olli oli päättänyt viihdyttää itseään keppostelemalla. Ollin ruokaa säilytetään vaatehuoneessa ja ovi pidetään visusti kiinni, mutta eilen vaatehuoneen ovi oli laitettu huonosti kiinni ja koira oli päässyt sisälle. Ensin vastassa oli ollut ruoansäilytysastia. Nappulat ovat muovilaatikossa, jonka kannen molemmissa päissä on lukot eikä laatikko ollut paiskomisesta huolimatta auennut. Tästä innostuneena Olli oli vaatehuoneen perältä löytänyt 10 kilon ruokasäkin, joka oli valitettavasti vielä aukaisematon. Koira ei jäänyt neuvottomaksi vaan ensin oli raahannut säkin eteiseen ja sitten repinut pussin auki. Ja niin oli ruokaorgiat alkaneet. Kerrankin oli tarjolla ruokaa rajaton määrä...

Tyttären saapuessa kotiin vastassa oli ähkyyn itsensä syönyt koira ja tukalaa oloa helpottaakseen koira oli vääntänyt anakondat olohuoneen lattialle.

Koiralla oli koko illan tukala olo eikä ihme! Laskin, että Olli oli syönyt neljän päivän ruoka-annokset yhdellä kertaa. Vettä (johon sekoitin rypsiöljyä) meni illan aikana neljä kupillista. Tänään Olli on jo voinut vähän paremmin ja toisesta päästä tulee säännöllisin ajoin valtavia pötkylöitä. Sanomattakin on selvää, ettei ole tarvinnut tänään ruokkia koiraa...

 "Minä tässä vaan nöyrästi makoilen..."

 

 Olli ja surullisen kuuluisa ruokasäkki

Ja koiran nimi on...

Elämästäni Ossin kanssa -blogin Marja-Leena on kiinnostunut nimistä ja etsi mäyräkoiriemme nimien historiaa ja merkityksiä.  *TÄSTÄ* pääset tarinaan sisälle.

"Olli on lähtöisin ruotsinkielisestä Olle-muodosta ja päässyt kalenteriimme 1950-luvulla. Syy myöhäiseen kalenteriin pääsyyn saattaa olla se, että sitä nimeä on pidetty tavallisena kutsumanimenä kaikista Olavi-nimiryhmän muodoista."

Olavi puolestaan on suomalainen muoto nimestä Olaf. Olaf tulee muinaisskandinaavisesta nimestä ‘Áleifr’=‘esi-isien jälkeläiset’.

 Ollia ei huvittanut poseeraukset. Ei sitten.

Tilannekomiikkaa

 Olli nukahti kesken painin. 

"Ho-hoi, kaveri yli laidan!"

1-sits sektion

Ostimme syksyllä takkahuoneeseen vähän leveämmät nojatuolit, tai sohvapalaset, ihan miten vaan. Tuoliin mahtuu istumaan kaksi ihmistä vierekkäin, mutta mäyräkoiria mahtuu vain yksi. Joskus ihminen änkeää mäyräkoiran viereen, mutta kovin helposti ei koira tee tilaa viereensä. Koira vaatii ehdottomasti tyynyn päänaluseksi.

Kuopus on jäänyt lukulomalle, joten Olli pääsee aamulenkin jälkeen tyttären kainaloon nukkumaan. Ja on onnellinen. 

Lumista viikkoa kaverit!

Kohti parempaa

Antibiootti puree ja Ollin vointi paranee. Toissapäivänä haavasta vuosi märkää, mutta se oli odotettavissakin. Eläinlääkärin mukaan on ihan hyvä, että märkä pääsee valumaan pois. Mieskin on sairauslomalla, joten ei ole Ollilla ollut yksinäistä eikä sen puoleen miehelläkään. 

Naapurinkin sain vihdoin viimein kiinni ja kävi oikein katsomassa Ollin vointia. Ilmeisesti epäili, että olimme vieneet koiran turhan takia eläinlääkäriin. Lupasi kuitenkin maksaa eläinlääkärilaskut. Ensimmäinen lasku tekikin 119 euroa ja kontrollikäynti on parin viikon päästä. Naapurille olisi halvempaa rakentaa kunnon aita pihalleen, mutta omapa on asiansa, kunhan pitää koiransa kurissa ja nuhteessa. Tai ainakin kiinni. 

Tämän viikon ikävistä tapahtumista huolimatta aloitamme mukavissa ja kotoisissa merkeissä viikonlopun vieton. Tiedossa rauhallista yhdessäoloa. Sitä samaa myös kaikille ihanille ystäville. Kiitos mieltä lämmittävistä kommenteista ja ajatuksistanne.

Eläinlääkärissä

Ollin alahuulessa ollut puremajälki tulehtui putsauksista huolimatta ja tiistai-iltana Ouluvetin Raimo Kekkonen tarkasti koiran voinnin. Tulehdukseen määrättiin antibiootticocktail ja kipuun nestemäinen kipulääke. Tabletit menevät alas huomaamatta, mutta mikstuura pitää antaa nappuloiden kanssa, kun Olli ei tykännyt suuhun ruiskulla annettavan lääkkeen mausta. Yritti sylkeä lääkettä pois.

Rottweilerin omistajat välttelevät edelleen julkisuutta ja sanoinkin naapureille, että jos näkevät heitä, niin käskekääpä käymään meillä. Olisi vähän asiaa...

Lopuksi kesäinen kuva, vaikka ulkona lunta sataa ja pakkastakin on vajaa -10 astetta. 

Kyllä se kesä sieltä taas kerran tulee!

Hyvää ystävänpäivää

Tämän parin vuoden takaisin Noora-emännän ottaman kuvan kera 

haluamme toivottaa kaikille

oikein mukavaa ystävänpäivää!

Karskisti vaan kun kirosanat kaikaa

Mies oli eilen palaamassa Ollin kanssa päivälenkiltä, kun naapurustossa asuva rottweiler tuli aitojen yli Ollin päälle. Piha on huonosti aidattu ja koira oli pihalla ilman valvontaa. 
Mies otti Olli syliin ja sai potkituksi rotikkaa kauemmaksi, mutta luvattoman kauan kesti, että omistaja tuli "apuun", eikä hänkään meinannut saada koiraansa kiinni. Mies tuli samantien kotiin tarkastamaan koiraa ja rotikan omistajat ovat häipyneet kuin ***** Saharaan. Eivät ole nokkaansa ulkona näyttäneet, ei ole koiriakaan näkynyt. Sanon suorat sanat seuraavalla kerralla, kun näen heidät. Ja harkitsen kyllä ilmoitusta poliisille.

Ollilla oli silmäkulma auki ja alahuulessa reikä. Soitettiin päivystävälle eläinlääkärille, mutta kun silmä vetistyksestä huolimatta näytti toimivan eikä koira hieronut sitä, ei tarvinnut lähteä näyttämään koiraa lääkärille (oli kuulemma päivystyksessä vähän ruuhkaa) ja saimme hoito-ohjeet puhelimessa. Putsattiin haavat ohjeiden mukaan ja jäätiin tarkkailemaan tilannetta. Olli oli aivan shokissa koko illan. Yritin hemmotella Ollia juustolla, mutta ei kelvannut. Siis JUUSTO EI KELVANNUT! Tällaista ei ole ikinä tapahtunut ennen. Olli tärisi omassa korissaan tai sitten miehen pojan vieressä. Miehen tai minun viereen ei tullut, koska kai pelkäsi meidän tutkivan haavoja. Koira nukkui loppupäivän ja jatkoi samoilla tulilla yöunille.

Tänä aamuna Olli oli taas entisellään ja haavatkin ovat "kuivuneet" kiinni. Onni onnettomuudessa, ettei käynyt pahemmin. Tämä oli nyt toinen päällehyökkäys, joten voitte uskoa, että täällä ollaan tuohtuneita. 

Kun koira käy toisen koiran päälle, kannattaisi omistajan jo katsoa peiliin. Ehkä koiran koulutus on mennyt pieleen - ai niin, eihän tuota koiraa ole koulutettu...

Vakioasento

Vaikka ankarin pakkastalvi näyttää väistyneen ja ollaan päästy ulkoilemaan pitempiä, siis normaalinpituisia, lenkkejä, koiran lempiasento tuntuu olevan kylkimakuuasento. Kaverin kanssa tai ilman. Mielellään ihmisen kainalossa, mutta olosuhteiden pakosta yleensä ilman ihmistä. 

Korvakin on kääntynyt nurinpäin...

Emäntä on palannut takaisin työelämään ja koiran arki on muuttunut radikaalisti. Herätys aamulenkille tapahtuu aamuseitsemän jälkeen ja sitten emäntää saakin odottaa koko päivän kotiin. Onhan se uuden rytmin löytäminen yhtä hankalaa kyllä emännällekin... Onneksi kuopus on jäänyt lukulomalle, ettei koko päivää tarvitse yksin viettää.

Mukavaa sunnuntaita kaikille, 
kerätkää voimia uutta viikkoa varten!

Köyhän miehen aktivointilelu

Viime viikon pakkaspäivinä piti keksiä koiralle aina jotain pikkupuuhaa, jotain uutta ja erilaista. Tässä viikon niksi: ota tyhjä makkarapaketti, lataa koirannappulat sisään ja napsauta kansi kiinni. Anna koiralle. Voit käyttää lelua uudelleen ja yhä uudelleen, mikäli lelu on vielä ehjä. Meillä ei ollut ensimmäisen käytön jälkeen, mutta paketti kesti jotenkin vielä toisen täytön ja käytön. 

"Tää ei ollut kovin kestävä. Haittaakse?"

Kaverin kanssa aika kuluu

Pakkanen paukkuu ja kaverit saavat kotona kyytiä, kun mäyräkoira leikkii aikansa kuluksi. Eihän sitä toki jaksa aina syödä ja nukkua, varsinkin, kun kotiväki on pienentänyt ruoka-annosta vähäisen liikkumisen vuoksi ja ruokakin tarjoillaan vain kerran päivässä. Ensi viikolla - mikäli säätiedotukset pitävät paikkaansa - taidamme palata normaalimpaan elämänmenoon, ainakin liikunnan ja ruoan suhteen. Ja emäntä palaa takaisin töihin.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!