Kesä - siitä meidän koira tykkää

Nyt on mäyräkoiralla tarpeeksi lämmin. Tänäänkin lämpötila on kohonnut 30 asteeseen. Tätä sitä ollaan koko pitkä syksy-talvi-kevät odotettu. 

 Asfaltilla tarkenee hyvin ottaa pikkutupsluurit päivystyksen ohessa. 

Jälleen kerran aidan toisella puolella on ruoho vihreämpää. Kappas vain, omalla puolella onkin vain kivilaattaa...

Ei meillä muuta, jatketaan pihahommia ja pihapäivystystä. Aurinkoisia kelejä kaikille seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Meillä ei valiteta!  

Ruokavarkaissa

Aamulla meinasin unohtaa Ollin sapuskat. Olin jo lähdössä töihin, kun hoksasin, että kaverillekin pitäisi antaa oma annos. Koira sai ruoan ja minä lähdin töihin. No, olin sitten jättänyt vaatehuoneen oven raolleen siinä kiireessä ja töiden jälkeen emäntää odotti mäyräkoiran lisäksi tämä näky: 

Ruoka-astian reuna lukituksineen oli murrettu ja nappuloita oli sitten nautittu tarpeellinen määrä ja varmaan vähän enemmänkin.

Säilytämme banaaneita vaatehuoneessa, etteivät pehmene yhtä nopeasti kuin lämpimässä huonelämmössä. Ne eivät olleet kelvanneet koiralle.

Mäyräkoiran on nyt hyvä maha pullollaan lepäillä nurmikolla. Omatoiminen kaveri, mutta huominen meneekin sitten paaston merkeissä.

Kujeilevaa viikonalkua!

Ei vapaata vangita voi...

... mutta ainakin sitä voi yrittää. Takapihalla tehdään piharakennustöitä, jonka vuoksi suojaukset eivät ole aukottomia. Tietenkin emännän räpäyttäessä silmäluomiaan Olli livahti verkon alta naapuriin. Koska näin iltasella ei enää a) jakseta tehdä piharemonttia eikä b) jakseta kytätä Ollin liikkumisia pihalla, suljettiin pääsy takapihalle kokonaan. 

Sanomattakin lienee selvää, mutta sanotaan nyt kuitenkin, että Olli ensin loukkaantui suunnattomasti sulkuportista, sitten yritti etsiä keinoa läpipääsyyn ja lopuksi aloitti vinkumisen. Mies lähti tämän jälkeen koiran kanssa metsälenkille, jospa sieltä löytyisi hyvä huumori uudelleen.

Meillä on nautitty hellepäivästä, toivottavasti myös muuallakin on ollut kesäistä!

Sarjakuvahuumoria

Päivän sarjakuva täältä *klik*

Mökkielämää

Jonkun mielestä voi olla aika huvittavaa, että koiramme kulkee turvaliivi päällä ja liina perässä mökkirannassa, mutta taas on molempien käyttökelpoisuus tullut todetuksi. Liinasta koira on helppo nostaa järvestä ja molempien turvavälineiden värin vuoksi koira on ollut helppo paikallistaa mökkipihasta. Luonto on niin harmaanruskea, että äkkiäkö yksi mäyräkoira sinne maastoutuu. 

Ahti on suonut antejaan ja koira on käynyt kuumana veneessä. Emäntä on ollut tiukoilla soutamisen, huopaamisen ja koiran paimentamisen kanssa. Kalojen perkaaminen ei onnistu ollenkaan koiran läsnäollessa, vaan Olli on joutunut mökkiin jäähylle siksi aikaa. Emäntä on suosiolla lähtenyt pitämään koiralle seuraa, sillä kalojen perkaaminen on tunnesti perheessämme miehelle kuuluvaa työtä.  Olli on kuitenkin päässyt tarkastamaan, että kalat ovat kunnolla perattuja. Vadista löytyi tänä aamuna kuhaa, ahventa ja yksi made.

Päiväkävelyllä lähdettiin käymään rinteessä. Mökin takana kulkee maaselkä, iso harjualue, joka toimii vedenjakajana. Rinne on lohduttoman näköinen hakattuna.

Olli ei jalkojaan kastele, mutta vesi elementtinä kuitenkin kiinnostaa. Järven vesi on puhdasta ja sitä käytetään pesuvetenä. Jostain syystä vesi on ollut kuitenkin nyt normaalista poiketen ruskeaa. 

Lauantai ollut puolipilvinen tai positiivisesti sanottuna puoliaurinkoinen. Lämpötila on noussut yli +15 asteen. Melkein on tuntunut alkukesältä. 

Kivaa (äitienpäivä)viikonloppua! 

Talviturkki heitetty

Keskiviikkona pakattiin mökkivaatteet ja -ruoat sekä koira autoon ja lähdettiin mökille. 
Yllätykseksemme täällä perukalla järvi oli vielä osittain jäässä, mutta ilta oli kaunis ja ilmakin suhteellisen lämmin. Pakolliset mökkikuviot hoidettiin alta pois (vessan tyhjennys, hiirenpaskojen siivous) ja sitten sauna lämpiämään.

Olli pyöri ja hyöri innokkaana tontilla ja varsinkin rannassa. Koiralla on mökillä päällään perinteinen punainen liivi ja liina, jotta pystymme seuraamaan Ollin menoa. Sitten eilen illalla yhtäkkiä liina näytti pysyvän yllättävän paikoillaan rannassa ja lähdin juoksuaskelin katsomaan, missä pinteessä Olli oli. Ja jäisessä pinteessä olikin, varsinainen mäyräkoira on the rocks eli Olli oli tipahtanut rantaveden jäähileisiin ja seisoi siellä surkean näköisenä päästämättä ääntäkään. Oli käynyt märästä kampauksesta päätelle myös umpisukkeluksissa. Vedin koiran liinasta kuivalle maalle ja Olli jatkoi rannan tutkimista saman tien. Liikkeessä lihakset lämpiävät parhaiten.

Torstaiaamu valkeni pilvisenä ja vesisaderintamakin saapui myöhemmin. Vaikka jäälautat ajelehtivat järvessä, ranta on sen verran sula, että pääsimme hakemaan lähteestä vettä.

Heti sateen tauottua suuntaamme järvelle ja joensuulle kalastamaan. Sitä odotellessa takassa palaa tuli ja koira kerää voimia kerälle kiertyneenä. 

Hyvää helatorstain jatkoa! 

Olli-palkinto

Olli: "Tänään on myönnetty Olli-palkinnot. Kuten monissa muissakin palkinnoissa, nytkin palkinto on annettu aivan väärille henkilöille, nimittäin ihmisille. Mielestäni Olli-palkinto kuuluisi ehdottomasti mäyräkoira Ollille (sehän olen minä) ansiokkaasta ja monipuolisesta journalismista, jossa kuva ja teksti on yhdistetty ennakkoluulottomasti ja luovasti huumoria unohtamatta."

Viime kesäisten kuvien perusteella voi päätellä, että mäyräkoira pääsee pian nauttimaan mökkielämästä, luonnosta, vapaudesta, hyvistä tuoksuista... mutta säätiedotuksen mukaan myös koleasta säästä ja vesisateesta. Kaikkea ei voi saada.  

Toivottavasti järvi ei ole enää jäässä... sortseja ei vielä näillä leveysasteilla tarvitse vaan mökkikassiin on pakattu pitkät kalsarit ja villavaatteet.

Ei tässä muuta kuin...

 ...rentoa viikonloppua!

Kuin kaksi marjaa

 Oikealla Olli, vasemmalla Tikru.

Vai miten se nyt oli?