Aitaa rakentamassa

Viikonlopun ohjelmassa ollut takapihan aidan rakentaminen. Olli on ollut touhussa mukana. Jos Olli osaisi puhua, poika olisi siteeranut muumipappaa: "Tarvitaanko täällä asiantuntijan avustusta?" Olli - jos kuka - on aitojen ja varsinkin niiden ylittämisen ja alittamisen asiantuntija.



Tästä aloittiin: pensasaita kaadettu ja juurakot kaivettu pois. Tolpat ovat jo pystyssä. Vanha koira-aita jätetty innokaan apulaisen kiusaksi vielä paikalleen.



Ja tähän tultiin. Tätä aitaa ei voi ylittää eikä kiertää, alittaminenkin on tehty vaikeaksi.



Olli tutkii jo mahdollisuuksia kaivautua aidan alitse. Tämäkin vaihtoehto on jo otettu suunnittelussa huomioon. Alareunaan tulee poikkilauta, jolloin verkko ei anna niin hyvin periksi ja kaivajan täytyy kaivaa niin syvä käytävä, että joku ikävä ihminen ehtii jo kieltämään touhun ennen kuin koira karkaa pihasta.



Viimeinenkin nurkka verkoitettu. Olli seuraa silmä tarkkana...



... ja tarkastaa työn tuloksen. Tulos: ei yhtään mäyräkoiran mentävää reikää.

Pelastusliivit

Pojat lähtivät joelle kalastamaan, minä jäin Ollin kanssa kotiin. En jaksa nyt olla yhtä innokas veneilijä kuin Olli. Kuten kuvasta näkyy, paikallaan oleminen veneessä ei todellakaan ole helppoa.

Menoa ja meininkiä

Lauantaiaamuna lähdimme Kalimenlammen luontopolulle.


Ja iltapäivällä Olli vihdoin pääsi veneilemään. Mitään hyviä veneilytapoja Ollilla ei näyttänyt olevan kesän ensimmäisellä reissulla vaan poika riuhtoi ja resusi ympäri venettä sen verran kuin hihna antoi myöten. Lopulta kaappasin Ollin kainalooni ja siinä oli sitten minulla pitelemistä ja Ollilla kestämistä. Lievää intoilua...

Kraaselissa rantauduttiin ja Olli kävi kokeilemassa meriveden lämpötilaa. Rannassa oli 13 astetta, syvällä 9 astetta.


Mies kävi heittämässä talviturkin ja Olli lähti uimaan miehen perään.

Talviturkki

Ilman kuvia ja pitkiä lauseita:

Olli heitti tänään talviturkin mereen. Iltalenkilläkin vielä +28. Kesä tuli.

Äitienpäivänä...

toivotamme onnea kaikille äideille ja koirien emännille! Otetaan rennosti ja pakkohan se ottaakin, kun ulkona sataa kaatamalla vettä.

Ollin lyhyt karkumatka

Olli on ollut koko talven hyvin kiinnostunut siitä, mitä on aidan takana. Mäyräkoiran mielestä aidan, suljetun oven tms. takana on oltava aina jotain parempaa, jopa ruokaa.

Viime tiistaina tulin vähän aikaisemmin kotiin ja päästin Ollin pihalle nauttimaan aurinkoisesta kevätsäästä. Hetken kuluttua kuului Ollin haukkuminen ja menin katsomaan, mitä se Olli haukkuu. Naapuri oli omalla pihallaan ja kertoi äsken löytäneensä Ollin heidän pihaltaan. Kuten kuvasta huomaatte, aidan ja maan välinen rako on peitetty kanaverkolla, joka antoi taas sen verran myötä, että mäyräkoira mahtui alta toiselle puolelle. Olin kyllä ovelasti laittanut kukkalaatikon esteeksi, mäyräkoira ei pidä tuollaisia esteinä, ei edes hidasteina.

Lissu oli kysynyt Ollilta: Mistäs sinä tänne tupsahdit?
Olli oli katsonut pitkään Lissua silmiin, kääntynyt ja mennyt samaa tietä aidan alta omalle pihalle. Ja sitten haukkui perään!

Tänään kanaverkon alareunaan on pingotettu paksu teräslanka, joka kiristää verkon tiukaksi. Seuraavaksi siihen naulataan lauta.

Uutta ruokaa

Kävin ostamassa pojalle muonaa ja kokeeksi otettiin 3 kilon säkki Trovetin ankka-peruna-nappulaa, jonka pitäisi sopia ruoka-aineallergiselle mäyräkoirallemme. Olli ei näytä huomaavan, onko kupissa peura-perunaa vai ankka-perunaa. Hyvin ja nopeasti ruoka katoaa kupista.