Mitä ihmettä?

Ihmisväki on kummallista. Olohuoneeseen on kasattu tavaraa makuupusseista kylmälaukkuun. Yhdessä pussissa on mäyräkoiran nukkumapeitto ja emäntä laittoi koiranruokaa pikkupussiin. Valitettavasti pikkupussi sijoitettiin puolentoista metrin korkeuteen. Vain tuoksusta voi nauttia. 

Emännän mies etsi mäyräkoiran pelastusliivit, mutta mökkinaru on kadonnut. Hommataan kuulemma uusi, että pääsen kulkemaan mökillä villinä ja vapaana. Siis naru vaan roikkuu perässäni. Emäntä etsi jostain kulkusenkin ja kuulemma virittelee sen valjaisiin. Sillä on tarkoitus säikyttää käärmeet kauemmaksi. Varmuuden vuoksi emäntä on ostanut kyypakkauksen mukaan. Olemme siis lähdössä mökille. Kyllä tuon takia jaksaa lauantaiaamuna herätä kuudelta. 

Oletteko nähneet vielä yhtään käärmettä tänä keväänä. Emäntä on. Napsauta linkkiä.

Haukotus

Mäyräkoira on väsynyt. Emäntä on mennyt takaisin töihin ja kuopuksellakin on pitkät koulupäivät. Kaiket päivät koiran pitää vain katsella ikkunasta tiellä (harvakseen) liikkuvia ihmisiä ja koiria. Yhtään ei voi levähtää, koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tiellä tapahtuu. 

Hoh-hoi. Onneksi illalla porukka on kotona ja pääsee lenkille. Ja sitten haukotuttaa taas.

Valo, varjo ja väsynyt koira

Ajalle ja paikalle on ihan sama silloin kun väsymys yllättää.

Punkkikarkoite

Tällä karkotteella lähdetään liikkeelle. Lenkin jälkeen tehdän punkkitarkastus ja nollatuloksen jälkeen huokaistaan helpotuksesta. Eihän tätä kauaa kestä, syksyyn asti vaan.

Lenkki maistuu

Emännän opintovapaan viimeiset päivät näyttävän kuluvan ulkoillessa ja hieman lämpimimmistä ilmoista nauttiessa. Ollille tämä passaa oikein hyvin.

 

Olli katselee Kuivasjärveä. Näkyykö sorsia? Näkyihän niitä, aidan toisella puolella. 

Punkki-pirulainen

Olli kävi miehen kanssa merenrannan lähistöllä iltalenkillä. Itse asiassa kävivät katsomassa eilen palaneen vanhan navetan hiiltyneitä jäänteitä, mutta se on taas toinen juttu. 

Tuliaisena toivat elämämme ensimmäisen punkin. Siis Olli toi. Kiehnasin Ollin kanssa sohvalla ja yhtäkkiä joku ötökkä käveli kädelläni. Ihme ja kumma, pystyin olemaan täysin rauhallinen ja pyysin miestä ottamaan tämän inhottavan ötökän pois. Vasta sitten rupesimme selvittämään ötökän biologiaa. 

Olemme eläneet jossain pilvilinnassa ajatellen, ettei meillä ole punkkeja. Nyt on. Olli joutui punkkitarkastukseen, mutta muita ei löytynyt. Punkkipihdit ovat kaapissa valmiina.

Sheriffeillä on jo löydetty punkkeja, myös Thö Myyräkoirat ovat noihin pirulaisiin törmänneet.

Pitäisikö tehdä selviytymissuunnitelma? Nyt olisi hyvät konstit tarpeen!

"Minä en tiedä punkeista mitään, mutta teitä miellyttääkseni suostun punkkitarkastuksiin."

Serpentiinileikkiä

Vappupäivän iltana sai leikkiä serpentiineillä ihan luvan kanssa!