Terveisiä tropiikista...

...tai ainakin siltä tuntuu! 

Koko viikon ajan olemme saaneet nauttia yli +30 asteen lämpötiloista ja alkaahan lämpöä rakastava maastonakkikin hyytyä. Pihalla on etsittävä varjoinen paikka, auringossa ei enää koira jaksa olla. Olli ei ole mikään kova juomari, joten ruokanappulat tai liha ollaan tarjottu veden kanssa samasta astiasta. Näin menee alas sekä ruoka että juoma. Ruoan määrää on pitänyt vähentää, koska lenkkeily on helteillä mahdotonta. Aamulenkki on normaalin pituinen, mutta päivän muut kävelyt noudattavat samaa kaavaa kuin -30 asteen pakkasilla. Vähän aikaa ja vähän matkaa. Ja sitten taas kotiin vaaka-asentoon lepäämään. 

Huomisesta alkaen helteet väistyvät (näin on säätiedotuksissa luvattu). Emäntä tykkää lämpimistä keleistä, mutta koiran takia toivon viilenevää. +20 astetta olisi ihan sopiva...

Valupäivä on keppospäivä

 

Takkahuoneen remontti eteni lattiavaluun. Betoni levitettiin ja liipattiin kerran, ja jätettiin vähäksi aikaa kuivumaan. Mies eristi takkahuoneen keittiöstä muovilla, joka kiinnitettiin nitojilla ovenpieliin. Lähdin kauppaan ja jätin Ollin sisälle. Yhtäkkiä mies huomasi Ollin kävelevän etupihalla. Koira oli repinyt muovin pois ja hipsutellut märän betonin päältä auki olevalle takaovelle ja sieltä ulos.

 Tästä se meni...

... ja tänne se jätti puumerkkinsä.

+30 C

Tultiin vaan kertomaan, että meillä on varjossa +30 C, ja että mäyräkoirakin joutuu katselemaan pihasta varjoisia paikkoja. Sisällä ei oleskella. 

Jopa mäyräkoira syö päivällisen ulkona. 

Nautitaan nyt kesästä!

Helteistä viikkoa

 

Ilmatieteenlaitos on luvannut täksi viikoksi mäyräkoiran unelmakeliä: aurinko paistaa, lämpötila hipoo hellerajaa joka päivä eikä sateesta ole tietoakaan. Aamu- ja keskipäivän Olli viettää kotiväen työssäkäymisen vuoksi sisätiloissa, mutta iltapäivästä iltaan asti eletään avointen ovien päivää. Ulko-oveen on viritetty oviverho hyttysten varalle. Mäyräkoiralle verho ei ole edes hidaste.

Ja mikä parasta: kotiväki ruokailee ulkona jokaisena lämpimänä päivänä. Joskus saattaa mäyräkoirakin saada palasen grilliherkkua...

Pihapäivystäjä

Lauantaina emäntä ja kuopus lähtivät kiertämään ylioppilasjuhlia Pohjanmaalle ja Olli jäi kotiremonttimiesten kanssa tekemään uutta takkahuonetta. Mies oli keksinyt Ollille oivan ajanvietteen: koira takapihalle vahtimaan siilejä. Kolme tuntia Olli oli päivystänyt aidan vieressä. Ei saalista. Onneksi.

Perjantaina Olli oli saanut itsensä tungituksi pihavaraston kaukaisimpaan nurkkaan ohi vanhojen styroksien ja rautojen, polkupyörän ja lumikolan. Ja minä takia: siili kulki varaston ja aidan viertä, mutta onneksi naapurin puolella. En ymmärrä, miten koira oli selvinnyt ehjin nahoin nurkkaan, koska jouduin siirtämään kasan tavaroita saadakseni koiran pois varastosta. Ja itse revin käteni rautoihin. Koira oli tietenkin henkisesti loukkaantunut emännän keskeytettyä saalistamisen.

Välipäivän viettoa ja välien selvittelyä

Ihmisväki on koiran mielestä varmaan melko epävakaata porukkaa. Vanhempi väki on töissä ja vapaalla miten sattuu. Keskellä viikkoa vapaapäivä ja koiran unirytmi menee aivan sekaisin. Miten tässä metelissä (mies piikkaa takkahuoneen lattiaa aamuyhdeksältä) voi nukkua? Kuopuksella loppui koulu, alkoi neljän päivän kesäloma ja maanantaina aloittaa kesätyöt. Ei siis toivoa siitä, että joku viettäisi kesäkuussa leppoisia arkipäiviä koiran kanssa? Mäyräkoira joutuu edelleen etsimään päiväsaikaan omat tapansa viihtyä. Näitä ilmeisesti ovat kyttääminen ja nukkuminen. Aika samanlaiset kuin joillakin kaksijalkaisilla...

Tiistaina Ollilla oli pieni välienselvittely naapurustossa asuvan noin 50-kiloisen rottweilerin kanssa. Patun siskopuoli Heta on Ollin kaveri ja jostain syystä Patun kanssa ei kemiat oikein passaa. Koirat olivat irti pihallaan ja Patu karkasi pihasta kuopuksen taluttaman Ollin päälle.  Loppujen lopuksi selvittiin pienillä verinaarmuilla, vaikka Olli ei ihan altavastaajaksi suostunut...Ollia ulkoiluttanut kuopus sai suurimmat henkiset vauriot, niistäkin selvittiin äidin halauksella. Olli oli aika hermoheikko koko illan, mutta on silminnähden palaillut normaaliin olotilaan, jota ovat edesauttaneet lukemattomat siili- ja kissahavainnot sekä luonnossa että ikkunan takaa.

Kaverin kanssa kaikki muu unohtuu

Ollilla ja Alfiella oli tänä iltana pikku miitinki. 

Ollin palvelusväki huokaisee helpotuksesta, mäyräkoiramme osaa sittenkin (halutessaan) käyttäytyä. Ehkä pientä säätöä vielä...