Potretti

Mitähän Olli tuumii?

Voimistelemalla pysyy notkeana

Olli näyttää mallia, miten aamuvoimistellaan. 

(Huom. Ollin mökkinaru on vaihtunut punaiseen liinaan, joka erottuu paremmin maastosta.)

Venevahti

Ollia parempaa venevahtia saa etsiä. Aina palveluksessa!

Maastonakki

Kävimme eilen mustikkametsässä ja hillasuon reunalla. Mäyräkoira pääsi tietysti mukaan.

Metsässä kävely ei ollut kovin mieluista puuhaa, kotiväki piti Ollia hihnassa ja koira oli menossa aina eri suuntaan. Mitä huonompi maasto, sen varmemmin koira yritti vetää kohti autotietä ja autoa. Sitten laitoimme pojan vähäksi aikaa autoon istumaan, jopa alkoi sen jälkeen metsässä kulkeminen kiinnostaa.

Mukavinta mäyräkoiran mielestä oli kuitenkin, kun aloimme syödä eväitä Pilpasuon laavulla, suon reunassa, Olli päästettiin kulkemaan irti. Eipä haitannut sen jälkeen suon märkyys, ei huonokulkuinen maasto, ei risut eikä männytkävyt. 

 "Tuonne suonsilmään ei olisi kiva pudota", tuumii mäyräkoira.

Mies kulkee suolla, mutta sen verran mäyräkoirassa on citykoiraa, ettei sentään tuonne asti lähde rämpimään.

Mukavintahan se on kuitenkin kulkea pitkospuita!

Kapteeni katsoi horisonttihin

Tänään kävimme merellä veneilemässä. Emäntä vitsaili, että mukaan otetaan eväät ja mäyräkoira. Naurattaako? Ei mäyräkoiraa ainakaan. Itse asiassa Olli oli aika töpinöissään miehen laittaessa venettä kuntoon.

 Rantauduimme Rouvanselälle, jossa on hiekkapohjainen ranta. Tuuli oli aika kova, joten paarmoista ei ollut tällä kertaa harmia. Saari on lintujen asuttama, joten rannalla oli aika paljon jätöksiä. Ei mitenkään miellyttävää ihmisen kannalta, vaikka koira oli mielissään hajuista. Uimisesta Olli ei taas olisi piitannut ollenkaan, vaikka kotiväki yritti houkutella poikaa uimaan. Tällä kertaa Olli antoi miehenkin uida ihan rauhassa, eikä lähtenyt pelastamaan tätä niin kuin viime kesänä. 'Jokainen huolehtikoon itsestään' taitaa olla Ollin mielipide uimisesta. 

 Kapteeni tarkastaa, että kaikki on valmiina lähtöön.

Kaivuutöitä

Ollin mielestä ruoho on aidan takana vihreämpää tai ainakin siilien mielestä aidan toisella puolella on parempi ja turvallisempi kulkureitti kuin meidän pihalla. Ollille tämä ei sovi ollenkaan ja koska siilit eivät tule Ollin luokse, Olli päätti kaivautua siilien luokse. Valitettavasti kotiväki ei katsonut tätä operaatiota suopein silmin, eikä varsinkaan emäntä, jonka raparperipenkin kautta Ollin tie naapurin puolelle olisi johtanut.

"En se minä ollut. Minä olen vain pieni viaton mäyräkoira, joka osui tapahtumapaikalle. Kuka lie multaa levitellyt nurmikolle..."

"Ja jos se olin minä niin en ainakaan tahallaan tehnyt. Ihan vahingossa. Kun katson emäntää suurilla silmilläni, ei se kauaa jaksa olla vihainen. Onneksi olen harjoitellut tätä ilmettä."

Päiväunet asfaltilla

Perjantaiaamuna Olli pääsi mukaan käymään kauppatorilla ja kaupungilla. Päivällä olikin sitten kova paikka, kun mies lähti hakemaan takkahuoneen lattialaattoja ja Olli joutui jäämään kotiin emännän kanssa. Miehet kun yleensä kulkevat aina omia, yhteisiä polkujaan... 

Ensin Olli yritti päivystää hereillä ja kuullostella oman auton ääntä, mutta väsymyshän se yllätti kesken kaiken. Koska portilta ei vahtikoiran eikä isäntää odottavan koiran pidä väistyä, päiväunet oli otettava kovalla asfaltilla. Näin siis mäyräkoira, joka sisätiloissa ei voi nukkua kovalla lattialla. 

Koira näytti ihan kuolleelta kylkimakuullaan. Onneksi naapurit tuntevat Ollin ja tämän omalaatuiset tavat.