Kaveri

Tiistaisin käyn aina ystävän kanssa lenkillä ja tällöin me naiset saamme jutella omia juttujaan ja meidän nelijalkaiset pojat yrittävät käyttäytyä mallikelpoisesti. Yleensä se on Olli, joka pysähtyy aina härnäämään Patea tyyliin "Otetaanko painimatsi?"  Pate on muuttamassa kesällä Vaasaan ja Olli menettää hyvän kaverin, jonka kanssa on kuljettu pakkasista ja sateista huolimatta Piimäperän lenkkiä. Emäntäkin menettää hyvän lenkkikaverin. Kaverin kanssa aika menee ihan huomaamatta ja tulee usein tehtyä normaalia pidempi lenkki.

Hyvää viikonloppua!

ps. Ollin pitkät, yksinäiset päivät ovat muisto vain, sillä emäntä jäi lomalle/opintovapaalle ja kuopuskin on tulossa kohta kotiapäin.

Torstai on Hyvän mielen haasteen päivä

Olli sai Palomalta hyvän mielen haasteen ja tarkoituksena on kertoa satunnaisessa järjestyksessä 10 hyvän mielen tuovaa asiaa.  

Ensin Olli lähettää Keijutaloon terveiset ja nyt sitten niitä mukavia asioita: 

1. Ruoka

2. Ulkoilu

3. Veneily

4. Autoilu

5. Pehmopainikaverit

6. Lenkkikaveri Pate-lagoto

7. Päivystäminen

8. Nukkuminen

9. Rapsutus

10. Rakas kotiväki ja etäemäntä

Olisihan näitä ollut paljon enemmänkin, mutta haluaisimme kuulla seuraavaksi muidenkin mäyräkoirien mietteitä! Ottakaapa haaste vastaan. 

Hyvän mielen toi myös kotiväen Ikean reissulta tuliaiseksi tuoma jänis. Pääsi sitten Ollikin jänismettälle...

Pikkukepponen pikkulauantaina

Olli taannoin löysi baaritiskiltä suklaalevyn, jonka popsi parempiin suihin ja ilmeisesti sen jälkeen tarkastaa päivittäin, mitä aarteita kotiväki on taas jättänyt koiran ulottuville.

Tänään oli sitten löytynyt eilen ostetut kumihanskat. Pussi oli aukaistu kahdesta kohdasta, mutta ilmeisesti haju ei ollut mieluinen ja hanskat oli jätetty olohuoneen lattialle. Varmuuden vuoksi torkkupeitto oli vedetty hanskojen päälle,  ettei kepponen paljastu aivan heti. 

Ja todistusaineistoa siitä, että koira on saanut ihan aikuisten oikeasti ruokaa eikä sitä pidetä nälässä. Tosin kuvaushetkellä lautasellinen nappuloita oli jo vilahtanut mäyräkoiran sisuksiin.

Tiistaikepponen

Olli ei jaksanut tänään odottaa kotiväen saapumista päivällisen laittoon vaan oli päättänyt ottaa jotain pientä alkupalaa. Leipäpussi oli jäänyt liian lähelle työpöydän reunaa ja hyppimällä mäyräkoira oli ilmeisesti saanut otteen pussista. Taitaa olla aika harkita kuivamuonille kassakaapin ostamista.

Keittiön lattialta löytyi leipäpussin, joka oli revitty pohjasta auki ja pussissa olleet kymmenkunta polarbrödiä oli kadonnut koiran äärettömän kokoiseen mahalaukkuun.

Kotoa löytyi myös nöyrä mäyräkoira, joka kuitenkin näytti olevan hyvin tyytyväinen tempaukseensa. 

Sanomattakin on selvää, että päivän varsinainen ruoka-annos jäi aika pieneksi. 

Maanantaihupia

 Ensin tarkastetaan lautapinot. 

 Tarkastetaan myös, että seinässä on tarpeeksi suuret kulkuaukot naapurin puolelle.

Mäyräkoira kiittää kotiväkeä aidan purkamisesta. Tästä olikin sunnuntaina hyvä karata naapurin takapihalle ja sieltä toisen naapurin takapihalle tutkimaan kompostia.

Takapihalle on rakennettu esteitä, ettei mäyräkoira pääse kaivautumaan naapurin puolelle. 

Viime kesänä tässä oli pari kertaa melkoinen kaivuutyömaa.

 Reunasta voi kuitenkin yrittää kurkkia...

... mutta kovin ahtaalta näyttää.

Olli ei enää muuta tekisikään kuin nuuskisi takapihalla. Sisällä elämä on pelkkää vinkuvonkua, mutta emäntä ei ehdi koko ajan vahtimaan koiraa ja pakko on yrittää viihtyä sisätiloissakin. Talviuniltaan heränneet siilit ja metsässä huutelevat fasaanit saavat riistavaistot heräämään.

Ensimmäinen siili nähty

Illan lähimetsälenkillä Olli sai vainun riistanenäänsä ja annoin mennä edeltä parin metrin päässä itsestäni. Arvasin, että kasvuston joukosta on pakko löytyä joku elävä ja niinhän siellä yhden männyn juuressa kyyhötti pienenpieni siili. Varmaan viime kesän poikasia. Olli oli ihan raivona, mutta annoimme siilin olla rauhassa ja jatkoimme matkaa. Kotiin päästyä Olli haki Mauno Mesikämmenen ja antoi sille sellaista kyytiä, että loputkin sisälmykset levisivät takkahuoneen lattialle.

Löysin kansion, johon olin tallentanut vanhoja kuvia. Tässä kuvassa Olli on vasta puolentoista vuoden ikäinen.  Laihassa kunnossa eikä kunnon lihaskuntoa, sillä Olli oli vasta kuukausi takaperin muuttanut Noora-emännän luo. Ruoka-allergian hoito oli jo aloitettu ja totuttelu Suomen luontoon.

"Oonks' mää ollu nuin ruipelo?"

Kontrolli

Mahatauti on mennyttä elämää! Käytiin eläinlääkärissä kontrollissa ja saatiin ohjeet vajaan kahden viikon päästä suoritettavaan leikkaukseen. Antibioottireseptikin on valmiina, koska lääkekuuri on aloitettava kolme päivää ennen leikkausta. Hyvästi napatyrä ja miehuus...

Eläinlääkärin odotushuoneessa tutustuimme 9-vuotiaaseen karkkarirouvaan. Rouva tuli hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta Olli sai haukut joka kerta, kun uskaltautui lähemmäksi.

Parina aamuna on satanut lunta / räntää, joten odottelemme niitä kauniita ja lämpimiä kevätaamuja edelleenkin. Tai sitten taidamme alkaa odotella kesää, se kun voisi olla paljon realistisempi vaihtoehto.