8-vuotias koiraherra

Olli täyttää tänään 8 vuotta! 

Sopeutuminen sokeuteen on hidasta, ei ole edennyt ollenkaan. 

Kiitos kaikille kommentoijille tsemppauksesta ja vinkkivitosista. 

Kaiken lisäksi Ollin lonkka kipeytyi toissapäivänä niin, että kaveri vaan tärisi omassa korissaan, vaikka kipulääkitys oli päällä. Lähes vuorokauden makaamisen jälkeen lonkka "parantui" ja Olli pystyi nauttimaan normaaliarjestaan.  Cartrophen auttoi tällä kertaa vain kuukauden verran. Tietenkin oli pakko käydä asioimassa ja kesken ulkoilun Olli kävi makaamaan jäiselle nurmikolle. Mietin jo, että joudunko kantamaan koiran kotiin. Pienen levon jälkeen Olli nousi jaloilleen ja tassutteli kotiin ja suoraan koriin makaamaan. 

Pakkanen paukkuu ja katupöly lentää, mutta sentään aurinko paistaa!

Valon vastakohta on pimeys

Olli on valon lapsi, vaikka pimeydessä vaeltaa. 
Nyt on sitten kaveri sokea ja kyllä on vaikea sopeutua tilanteeseen - sekä Ollilla että kotiväellä. 
Olli on alkanut kärsiä eroahdistuksesta työpäivien aikana. Ennen päivät menivät nukkuessa ja ikkunassa päivystäessä. Nyt Olli on lopettanut päivystämisen kokonaan ja odottaa meitä surkeana tuulikaapissa ulko-oven edessä. 

Ensi viikolla tulee 8 vuotta täyteen. Vähän liian nuorena meni maailma pimeäksi. Mieli on matala. 

Toivotamme kuitenkin kaikille aurinkoista kevättä!

Paluu tavisarkeen

Ollin virallinen emäntä on jälleen virallisesti etäemäntä. Noora muutti Koreaan ja hiljentyneessä talossa asuu jälleen kolme huononäköistä, kaksi ihmistä ja yksi koira. Kahden näkö korjautuu silmälaseilla, yksi luottaa kirsutuntumaan. Näistä kolmesta vain yksi voidaan luokitella hyvännäköiseksi... koira siis. 

Olemme yrittäneet muokata kotia sokealle koiralle sopivaksi: huonekalut pysyvät paikoillaan, mitään ylimääräistä ei jätetä lojumaan ja pihalla pidetään kulkutiet vapaana. Kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua, joten toissapäivänä Olli törmäsi peräkärryn aisaan sillä seurauksella, että silmäkulmasta lähti karvat, mutta ei nahka. Säikähdyksellä selvittiin. 

Olli on aivan huippusopeutuja nykyään. Tyttären (jomman kumman) ollessa kotona Olli menee aamuisen asiointilenkin jälkeen suoraan makuuhuoneen oven taakse odottamaan oven avaamista ja sitten sänkyyn jatkamaan unia. Tänä aamuna lenkin jälkeen Olli kipitti suoraan sohvalle kahden peiton väliin aivan kuten aina muulloinkin, kun elämme normiarkea. Toivottavasti päivä ei tunnu liian pitkältä, kun ei ole seuraneitoa rapsuttamassa. 

Hyvää loppuviikkoa!

Eläinlääkärissä

"Tässä mää joudun odottamaan, vaikka odotushuone on täynnä ihania tuoksuja..."

Olli on syksyn jälkeen ollut niin terve kuin on voinut olla ja tästä ollaan tietenkin oltu aikaisempien aikojen vastoinkäymisten vuoksi enemmän kuin iloisia. Eiliselle vastaanottoajalle olimme keränneet listan ongelmista ja kaikkiin saatiin vastaus. 

Nivelrikko: aloitettiin Cartrophen-infektiosarja ja lääkkeellä ollut Ollille erittäin hyvä vaste. Takapään lihakset ovat kovat ja kireät, tähän saatiin hierontaohjeita. 

Vatsanaluksen ihottuma: ihoteippinäyteissä "coccityyppistä bakteeria". Paikallishoitoon Fuciderm-voidetta ja kutinaan Cortavancea. Pesu Malasebilla (ja niinpä Olli pääsi illalla heti suihkuun). 

Rasvapatti päässä: antaa olla. 

Silmät: toisen silmän näkö on finito, toisella silmällä Olli näkee ehkä vielä valon ja pimeän ja hyvässä lykyssä hahmoja. 

Näillä mennään. 

Helmikuu alkaa eläinlääkärikäynneillä

Tervehdys kaikille ja näinpä ollaan selvitty tammikuun pakkasista helmikuun lumisateisiin. 

Olli on ottanut etäemännän paluusta kaiken ilon irti ja nukkunut emännän kyljessä aina, kun se vaan on ollut mahdollista. 

Tänään aloitetaan taas neljän viikon Cartrophen-piikitykset nivelrikon hoitoon. Eipä meille mitään sen kummempia.

Hrrr... kylmää

Se on sitten talvi tullut. Pakkasta on joka päivä yli -10 astetta ja parhaimmillaan (mäyräkoiran mielestä pahimmillaan) melkein parikymmentä astetta. Emännän mielestä ruvetaan puhumaan pakkasesta, kun numerot alkavat kakkosella ja kolmosella. 

Kahtena aamuna emäntä on varustautunut aamulenkille: toppavaatteet, pipo, huivi, kinttaat, otsalamppu ja kunnon kengät. Mäyräkoira on puettu omiin vermeisiinsä. Ovella lenkkikaveri on jo haistellut epäluuloisesti pakkasilmaa - vesisade on vaihtunut kylmyyteen ja viimaan. Sitten reippaasti portille ja viiden metrin päähän sähkötolpan juureen. Ykkönen ja kakkonen. Sitten täyskäännös ja takaisin kotiin. Minuutin lenkuran jälkeen palasimme kotiin ja mies kysyi hämmästyneenä: miten te nyt jo tulette? Eilinen saattoi olla poikkeus, mutta sama toistui tänä aamuna. Poikkeuksesta tuli sääntö. 

Iltapäivällä mäyräkoira teki sadan metrin lenkin, joka on siis 90 metriä enemmän kuin aamulla.

"Miksi pitää ulkoilla, jos voi jumittaa sohvalla?"

Arki alkoi

Oli joulu, uusi vuosi, loppiainen, parit synttärit, vieraita ja omaa väkeä. 
Nyt on vaan arki. Tai onneksi on taas arki. 

Kuopus lähti eilen takaisin Englantiin ja tänään varhaisen aamulenkin jälkeen Olli meni suoraan sohvalle jatkamaan unia. Vain kerran aamulla kävi tarkastamassa kuopuksen huoneen, jossa on nukkunut kolmisen viikkoa ja todettuaan huoneen tyhjäksi tyytyi kävelemään rauhallisesti pois.

Ollin lonkka on alkanut napsua, mutta ensi kuussa on piikkikuurin vuoro ja toivotaan apua vaivaan. Liikkuminen on ollut normaalia tai siis normaalia kuin viime viikkojen vesisade-jäätikkökeleillä on ollut. Ei ole mäyräkoiralla ollut suuremmilti haluja lenkkeilyyn. Tänä aamuna lumisateessa mentiin sitten kunnon vauhtia häntä vipattaen. Maa oli täynnä hyviä tuoksuja ja jäljistä päätellen koiria ja kissoja oli ollut aamuvarhain liikkeellä.  

 Hyvää uutta vuotta kaverit!