Vauhtinakki

(valokuva: Niina Koskela)

Joskus on kova kiire...

Virkistyspäivä Virpiniemessä

Lauantaina oli miehen työpaikan järjestämä virkistyspäivä Virpiniemessä. Meillä kun ei ole enää lapsia, jotka haluaisivat osallistua lasten hiihtokilpailuihin (tai yleensäkään minkäänlaisiin hiihtotapahtumiin), otimme Ollin mukaan. 

Pienen pakkasen lisäksi oli pureva tuuli, joten emme itsekään ottaneet suksia mukaan vaan lähdimme kävelylenkille merelle.

Täällä pyörä- ja kävelytiet olivat vielä lumessa (huonosti aurattu sanoisi kaupunkilainen).

 Kävelimme ihan pokkana latu-urien välissä. Siitä olivat muutkin menneet. Sitä paitsi hanki oli niin kovaa, ettei uralle jäänyt mitään jälkiä. Emmekä nähneet yhtään hiihtäjää. 

Ei ole ruuhkaa, tuumii Olli.

 Ja tästä kun jatkaisi eteenpäin, pääsisi Ruotsiin. Tosin täytyisi uida parin laivaväylän yli.

Jälkikoira-Olli

 Hmm... täällä on selvästi kulkenut kissa!

 Jäljet johtavat tuonne...

... ja tietenkin kohti lintulautaa ja linnunpönttöä, jonne talitiaispariskunta on rakentamassa yhteistä pesää. Naapurin kissa on kevään kunniaksi lähtenyt liikkeelle ja Ollin harmiksi liikkuu enimmäkseen eri aikaan. Ollin päivän pelastaisi omalta pihalta pois ajettu kissa. 

Lumimassoista voitte päätellä, ettei meillä vielä ole kovin keväinen piha! 

Monenlaisia polkuja

Koska emännällä on tänään opintovapaapäivä kotosalla, lähdimme pitkälle aamulenkille. (Sivuhuomautuksena sanottakoon, ettei Olli voi ymmärtää, että toisena aamuna lähdetään pitkälle aamulenkille kello 9 ja toisena aamuna pikkulenkille klo 6.)

Jostain luin kerran, että koiran pitäisi kerran päivässä saada päättää, minne mennään lenkille. Mäyräkoiran kanssa tätä voitaisiin noudattaa noin kerran viikossa, joten tänään annoin Ollin päättää, lähdetäänkö etelään vai pohjoiseen. Mentiin pohjoiseen. 

Pyörätiet ovat jo sulaneet mukavasti aurinkoisista kohdista. Kuvassa koira kulkee oikeaoppisesti reunassa, mutta kuvahan ei koskaan kerro koko totuutta.

Pyörätie vaihtui mukavaksi pikkupoluksi pienen metsikön läpi. Täällä nähdään usein oravia ja jäniksen jälkiä. Oikeita pupuja ei ole näkynyt. 

Ja sitten mennään yksityistietä pitkin. Nämä pikkutiet ovat mukavia, vähän liikennettä ja hevosenjälkiä (siis hyvät hajut!). 

Ja jotta matka ei pitkästyttäisi, mentiin pusikkoiselle joutomaalle syntynyttä moottorikelkka-kävely-pyöräily-oikopolkua. Ketään ei näkynyt tälläkään pätkällä. Ihan rauhassa saatiin tehdä reilun tunnin pituinen lenkki.

Lenkin jälkeen valokuvaaja ehti ikuistaa sohvalla luuta syövän mäyräkoiran ennen kuin koiralle tuli lähtö sohvalta. Komennon jälkeen emäntä kävi viemässä kameran pois ja koira oli palannut rikospaikalle. Tällä kertaa toisen komennon jälkeen koira luovutti, vei luun pois ja makoili tympääntyneen näköisenä ilman luuta.

Mitä viisivuotias mäyräkoira tekee päivisin?

 Köllitään sohvalla, välillä venytellään ja sitten taas köllitään.

 Köllitään sohvalla karhun kanssa samassa asennossa. 

Köllitään sohvalla masentuneena sen vuoksi, että mies on kasannut lumet olohuoneen ikkunan eteen. Näkyväisyys tielle on nolla.

No, eihän Olli toki koko päivää ole pelkästään sohvalla köllinyt. Ollaan me välillä käyty lenkilläkin. Nautittu kauniista, aurinkoisesta kevätpäivästä.

Olli kiittää kaikkia ystäviään syntymäpäiväonnitteluista. 

Kotiväkeä Olli kiittää lihaisesta syntymäpäiväateriasta ja isosta puruluusta.

Sunnuntaina merkkipäiväänsä viettää mäyräkoira Olli

Sunnuntaina 20.3.2011 meillä juhlitaan

ja herkkuruokaa kuppiin laitetaan, 

koska Olli viisi vuotta täyttää 

ja yhä komeammalta näyttää! 

"Mitä? Minäkö jo viisi vuotta? En minä keppostelua kuitenkaan aio lopettaa!"

Tuliaisia Englannista

Emäntä löysi Englannista, Cheltenhamista aivan mainioita tuliaisia.

Habitat myi mäyräkoira-aiheisia kangaskasseja ja tyynyjä puoleen hintaan eli ei siis mitään mahdollisuutta jättää tilaisuutta käyttämättä.

Kassi ja tyyny maksoivat yhteensä 7 puntaa.

Kuvat puhukoon puolestaan.