Mökkeily jatkuu

Olli on kiinnostunut vedestä elementtinä ja kalojen asuinpaikkana, mutta uiminen ei ole meidän (maa)mäyräkoiran laji. Eilen palvelusväki lähti vilvoittelemaan järveen (päivälämpötila +28°) ja koira jäi ulvomaan laiturille. Mitä kauemmaksi palvelusväki ui rannasta, sitä kovemmin Olli ulvoi laiturilla. Ei lähtenyt kuitenkaan perään. Rantaan tultuani otin koiran syliin ja vein uimaan. Olli pysyi pinnalla noin kaksi metriä, sitten kellahti kyljelleen ja upposi. Tämän vuoksi Olli veneilee pelastusliivit tiukasti päällä. 

Kaadettiin rannasta iso koivu, jotta koiralla olisi aurinkoinen nukkumapaikka. Nyt tähän paistaakin aurinko koko päivän ja mikäs se on koiran ottaa tupsluureja luonnon helmassa. 

Eilen käytiin mustikkametsässäkin. Olli saa olla metsässäkin irti, mutta suurin vaiva palvelusväellä oli saada laiskasti etenevä koira pysymään mukana. Säännöllisin väliajoin koira kääntyi kohti autoa ja kun ei päässyt autolle, kävi sammalikkoon makaamaan eikä suostunut nätisti pyytämällä liikkumaan mitenkään. Onneksi mustikoita on runsaasti, ettei tarvinnut kävellä kauas autolta. Muuten olisin joutunut kantamaan koiraa mukanani. 

Päivällä taivaalle kerääntyi uhkaavia pilviä, mutta ukkonen meni mökin ohi ja siirtyi kotimaisemiin. Oulussakin olikin ollut ihan kunnon ukkosmyrsky, kadut tulvivat ja puita kaatui. Mökillä oli sunnuntaina toista tuntia kestänyt ukkonen, sähköt meni monta kertaa poikki ja jääkaappi tilttasi monta kertaa. Mies kävi ostamassa lähikaupasta (10 km) jäätä, ettei ruoat pilaannu.

Aurinko laskee jo klo 22 jälkeen, mutta eilen paksu pilviverho esti parhaimman valoshow'n näkymisen. Kaunis järvi on aina iltaisin.

Takapihapäivystäjä

Aamu- ja keskipäivän Olli makoilee etupihalla auringonpaisteessa, mutta sisäinen kello ilmoittaa koiralle, milloin pitää siirtyä takapihalle siilipäivystykseen. Kirsu kohti naapuria ja tässä sitten vain odotellaan. 

Kuvassa näkyy tehokas mäyräkoira ja tehottomat suojaukset, jotka mäyräkoira osaa purkaa aina tavalla tai toisella. Väliaikaiseen (toista kesää paikallaan) varastokatokseen pääsy on estetty levyllä ja raparperipenkkiä on suojattu lankuilla ja vanereilla. Tuloksetta. Aidan alaosaan on rakennetty pykälä, mutta tämänkin ali on yritetty. Talvella aita on ylitetty pari kertaa lumikinoksen kautta. Mikään ei ole mahdotonta.

Ja kun tarpeeksi päivystää...

siilihän se siellä naapuripihalla taas kipsuttaa. Tämä on pieni ja utelias siili, joka ei välitä Ollin räyhäämisestä mitään. Taitaa olla sama, jonka muilutin muutama päivä sitten metsään. 

Tänään otetaan äkkilähtö lämpimään. Mökille siis, vaikka onhan kotipihallakin tarjennut ihan mukavasti. 

Siiliä mä metsästän, tahdon saada suuren

Siilit ovat liikenteessä aamua iltaa. Tämä rasittaa suuresti kotiväkeä, joka haluaa suojella sekä siilejä että mäyräkoiraa. Tänä aamuna huomasin olohuoneen ikkunasta, että siili kävelee etupihalla ja myös Olli on pihalla miehen kanssa. Pikajuoksijana ulos, koira kainaloon ja sisälle. Siili ämpäriin ja metsään. Sen jälkeen Olli pyöri etupihalla jäljestämässä siiliä ja oli ihmeissään, kun jäljet loppuivat kukkapenkkiin. Olli jopa yritti kiivetä puuhun, mutta ei näkynyt siiliä sielläkään. 

Kuluuhan se päivä näinkin...

Kova luu kovalle käyttäjälle

Kuopus oli ostanut Ollille uusia luita, joita meillä ei ole aikaisemmin ollutkaan. Nämä kestävät ainakin kaksi päivää, joten voimme suositella muillekin. Hyvä hinta-kestosuhde siis. Luu on sitä paitsi niin hyvä, ettei siitä kannata irroittaa otetta edes tupsluureja ottaessa. Jokuhan voisi vaikka viedä luun sillä aikaa.

"Oliks tää muka hyvä juttu? 
Kiitti vaan, kun häiritsitte taas mun unia..."

Ps. Oltiin tänään miehen mummolassa, jossa oli mummon tuttavia kylässä. Nainen sanoi miehelle, että pitkän selän vuoksi mäyräkoira pitää ottaa syliin eri tavalla kuin oikea koira. 

Palvelusväki leimannut kellokorttinsa

Mäyräkoira ja kuopus olivat viettäneet mukavan viikon kaksistaan - tai olihan Ollilla käynyt extrarapsuttajia aina välillä kylässä. Kumpikaan ei ilmeisesti ole tehnyt mitään isompia kepposia ja siilit ovat saaneet kulkea rauhassa. Ainoastaan irtokoirat ovat aiheuttaneet sydämentykytyksiä. Pitäkää ihmiset ne koiranne kiinni! 

Vanhempi palvelusväki on taas aloittanut työvuoronsa, vaikka tällä hetkellä miesväki nukkuukin pitkästä aikaa yhteisiä päiväunia.

Lomalla ilman mäyräkoiraa

Olli sai viettää mukavan mökkiloman ja auringonlaskuakin käytiin katsomassa ihan koko porukalla, vaikka Olli ei tainnut ymmärtää, miksi yhdentoista jälkeen illalla pitää vielä lähteä ulos. 

Nyt on palvelusväen vuoro lomailla ilman koiraa (kun ei ole sitä sivuvaunua) ja Olli jää pitämään huolta kuopuksesta. Ja päinvastoin. 

Vielä kerran mökkikuvia

Mökillä juomavesi haetaan lähteestä vähän matkan päästä ja sinne pääsee parhaiten soutuveneellä. Kävellenkin pääsisi, mutta kuka sitä täysinäistä vesikanisteria jaksaa raahata? Koira jätetään vesitankkauksen ajaksi venevahdiksi. 

Olli maistaa järvivettä. 

Pelastusliivit ovat rannassa, mutta onneksi itsekin ollaan lähellä rantaa.

Sunnuntai-iltaa vietetään taas kaupungissa. Maastonakki on muuttunut citynakiksi ja nukkuu kuopuksen vieressä. Molemmilla on ollut rankka viikonloppu (raskaat huvit).