Sataman tarkastaminen

Olli odotteli aamupäivällä malttamattomana, koska oikein lähdetään lenkille. Oltiinhan me oltu hereillä jo puoli seitsemästä asti - Olli ei herännyt yöllä siirtämään sisäistä kelloaan. Aurinko nousi sopivasti lenkille lähtiessä ja lähdetiin tarkastamaan, joko meri alkaa jäätyä. Vasta rannoilla on ohutta riitettä. Satamaan kuljettiin oikopolkua pusikkojen ja joutomaiden (entistä merenpohjaa) halki, pienet ojat ovat jo jäätyneet ja kantoivat mäyräkoiran. Ihmiset eivät vielä uskaltaneet kokeilla jään kestävyyttä, vaan teimme muutaman mutkan reittiin, että päästiin hyppimään ojien yli.

Samalla kokeilin iPhonen kameraa. Ihan hyvä on ja korvaa pokkarin lenkeillä, kun ei aina jaksa ottaa kameraa mukaan. Ja silloin, kun kamera ei ole mukana, on kaunein auringonnousu tai -lasku ikinä tai jotain muuta mullistavaa. 

Vapaapäivä

Kun kotiväellä on vapaapäivä, se tietää myös Ollille erilaista päivää. Ei tarvitse olla yksin, eikä tarvitse lähteä aamulenkille ennen seitsemää. Ja mikä parasta: pääsee ulkoilemaan keskellä päivää eli valoisalla. Nyt kun alkaa olla pimeää aamua iltaa. 
 

Tosin Olli ihmettelee ihmisväen outoa tapaa nukkua keskellä päivää - eikö se olekaan koirien yksinoikeus? Onneksi emäntä oli vähän pirteämmällä päällä ja lähti ulkoilemaan. 

 Voiko olla ihanampaa kuin korkaamaton hanki?

 Pikkupakkanen, uutta lunta, aurinko paistaa ja mäyräkoira nauttii! 

Nautitaan näistä päivistä!

Viikonloppuna tien päällä

Arvatkaapa missä oltiin viikonloppuna?

Olli oli vähän ihmeissään, kun ensin vietetään rauhallista lauantaipäivää emännän kanssa ruokaa laittaen ja suklaakakkua leipoen. Yhtäkkiä emäntä alkaakin pakata kamppeita ja kun mies tuli kotiin, pakattiin kassit autoon ja koira takapenkille. Ja vielä enemmän mäyräkoira oli ihmeissään, kun vajaan kolmen tunnin automatkan jälkeen päätepysäkillä oli vastassa poika ja miniä. Kotiin tultiinkin sitten koko porukalla ja Olli sai nauttia matkasta takapenkillä kahden naisen välissä. 

Oikea vastaus on Kanad... ei kun Halsua.

Missä se syksy on?

Syksy on tullut, ihmisväki sanoo. Missä se syksy oikein on?

Onko se syksy aidan toisella puolella?Ainakin aidan toisella puolella on vielä ruoho vihreää.  Kotipihalla jäätynyt ruoho rapsahtelee tassujen alla. 


Onkohan se syksy kulkenut tästä?

Se on varmaan mennyt puuhun? 

Ei löytänyt Olli syksyä. Löytyi hyviä tuoksuja ja pikkupakkasta, joka oli kuivattanut tiet ja polut. Jos syksy on jo täällä, parasta kuitenkin katsoa vielä ikkunasta, jos se talvi tulee seuraavaksi. 

Ikkunasta on katsottu ahkerasti ulos...

Syksyinen arki

Vaikka mitään syysmyrskyä ei ole vielä ollutkaan, pyörätien varresta oli kaatunut iso koivu. Onneksi metsän puolelle. Mamma jäi vähäksi aikaa ihmettelemään moista luonnonmullistusta, mutta Ollista pysähdys oli aivan turha. 

Pihlajanmarjoja on vielä paljon puissa. Lehdessä oli juttua, että tilhet ovat maakunnassa aterioimassa ja siirtyvät kuulemma kaupunkiin vasta sitten, kun maaseudun pihlajanmarjat ovat loppuneet. Ollista tämäkin pysähdys on aivan turha. 

Iloitsemme tervehtyneestä koirasta ja puhtaista lattioista. Tavallinen arki on joskus sitä ihan parasta ihmisen ja koiran aikaa. 

Sunnuntai uuden kaverin kanssa

Olli on tervehtynyt yllättävän nopeasti. Kotiväki yrittää muistuttaa mäyräkoiraa toipilasajasta, mutta koiralle tauti on ollutta ja mennyttä. Riisin kanssa ollaan tarjottu jo nappuloita ja pari kertaa käyty puiston ympäri lenkillä. Tänään otettiin Olli mukaan karpalosuolle ja jätettiin Olli ensin autoon. Tätähän kaveri ei ymmärtänyt ollenkaan. Sitten laitettiin koira hihnasta kiinni suon laidalla olevaan puuhun. Ollia ei uskallettu pitää irti, koska korvessa sijaitsevalla tiellä oli liikennettä (kaksi autoa) ja kaukaa kuului koirien haukkuminen. Ollilla oli huomioliivi, ettei kukaan vaan luule sitä riistaksi. (Karpaloreissu loppui noin litran jälkeen, koska emännän kumppariin oli tullut halkema ja kenkä täyttyi vedellä.)

Tässä on Ollin uusi kaveri, Bo-Håkan, joka matkusti eilen Ruotsista asti tänne Ouluun. 

Bo-Håkan on beagle, eikä lajitoverille ole suoritettu tarpeettomia lääketieteellisiä toimenpiteitä. 

"Me ruvetaan nyt Bo-Håkanin kanssa nukkumaan, vähän on vielä voimat kadoksissa."

Kohti parempaa elämää

Ollista on tullut laiha poika ja kylkiluut näkyvät selvästi, mutta aamulla annettu ruoka on pysynyt sisällä ja iltapäivällä ruokaa sai lisää. Emännän palatessa töistä takkahuoneen lattialla, sanomalehden päällä, oli isot pissat. Se oli kyllä tiedossakin, että eiliset nesteet alkavat jossain vaiheessa liikkua. Isommalla asialla ei ole vielä tarvinnut käydä. 

Eläinlääkäriasemalta (Ouluvet) soitettiin iltapäivällä ja kyseltiin, miten meillä on mennyt. Saimme vielä lisää vinkkejä ruokailuun ja ulkoiluakaan ei pissa-kakka-lenkkejä kummemmin tarvitse harrastaa. Vähitellen, Ollin kunnon mukaan, aletaan elää normaalia elämää.Täytyy taas antaa iso kiitos Ouluvetin Raimo Kekkoselle ja Jenni-hoitajalle Ollin hyvästä hoidosta. Eläimiä hoidetaan isolla sydämellä!

Ei ole vielä pilkettä Ollin silmäkulmassa, mutta kyllä se vielä löytyy. Vähän aikaa oltiin töitten jälkeen pihalla ja postia hakevalle naapurin miehelle piti haukkua. Terveen pojan merkki.