Seurakoira

Emäntä on sairauslomalla ja voisi kuvitella, että silloin on koirasta seuraa. Ei ole. Mies antaa koiralle aamuruoan ja käyttää pika-asioinnilla ennen töihinlähtöä. Emännän noustessa aamupalalle koira nukkuu, emännän laittaessa lounasta (lämmittäessä tähteitä) koira nukkuu ja emännän katsoessa huonoja televisio-ohjelmia koira nukkuu. Tätä siis koira tekee päivisin kotiväen ollessa töissä.

Mutta kello 14 maissa tapahtuu muutos (tosin normaaliaikaan siirtymisen vuoksi koiran sisäinen kello on vielä 15) ja koira herää siirtyäkseen olohuoneen sohvan käsinojalle päivystämään ikkunasta. Tässä koira yleensä on, kun tulemme töistä ja tässä koira päivystää nytkin, kunnes mies saapuu töistä.

Koira on seurakoira niin halutessaan ja haluaa seuraa sitten, kun se sille parhaiten sopii eli kun on jaksaa olla hereillä.

Ollin normaaliaika

Sunnuntaiaamu klo 6:45. Koira tepsuttaa makuuhuoneeseen ja ponkaisee etutassut sängyn reunalle. Mistäs nyt puhaltaa, kun aamuruoka-aika (klo 5:30) on mennyt ohi  ja aamulenkkiaika (klo 6:00) samoin? Eihän se auttanut muu kuin nousta ylös ja saman tien koira meni eteiseen istumaan vaatehuoneen oven taakse. Kyllä Olli tietää, missä ruoka-astia on! 

Ulkoilu ei kyllä ole ollut viime päivinä koiran mielipuuhaa. Maa on jatkuvasti märkä, vettä siis sataa ihan joka päivä. Ollin tassuvälit eivät tykkää yhtään näistä kelistä ja jatkuvasti veri vuotaa jostain välistä lenkin jälkeen. Bacibactilla ollaan saatu välit pysymään kuitenkin ihan tarpeeksi hyvinä. Mahtaakohan kylmänkosteat kelit vaikuttaa myös niveliin? Onko koirilla reumatismia?

Kotiväki kävi viikko sitten Haaparannan Ikeassa ja Olli sai uuden kaverin. Kissa ristittiin Pelleksi ja mieluinen kaveri ollut. Kestävää tekoa.

Lokakuu loppuu kohta, onneksi. 

Lunta maassa, ihmisellä hyvä mieli

Saatiin vihdoin meidänkin lenkin varrelle lumi maahan. Aamulla ei ole niin pimeää, eikä illallakaan. Kummasti lumi valaisee harmaan päivänkin. Ja tänä aamuna lunta tulee lisää, ihan vaakasuoraan ja aamulenkki sujuikin tutuissa merkeissä tai oikeastaan tutuissa pituuksissa. Matkan pituus noin 200 metriä, käytetty aika 5 minuuttia. Illaksi on luvattu sitten plussaa ja vesisadetta, joten ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja sanoessaan, että loskakelissä lenkin pituus ei juuri tule kasvamaan.

Terkkuja kaikille!

Kuin kaksi marjaa

 Mäyräkoira brysseliläisen kaupan julkisivussa.

Mäyräkoira oululaisella pihalla.

Hyvää viikonloppua!

Citynakki

Joskus metsä vaihtuu asfalttiviidakkoon ja mäyräkoira pääsee ihmisten ilmoille. Hajut ovat tietenkin keskustassa aivan toisenlaiset, ihmisiä on enemmän ja kapea polku vaihtuu leveäksi jalkakäytäväksi. Tästä tai jostain käsittämättömästä muusta syystä johtuen koiran poukkoilee keskustassa aivan holtittomasti. Hihnalla koiran saa pysymään vieressä, mutta ei minkäänlaisella käskyllä. 

Oulun tori, mäyräkoira ja ydinvoim... eikun teatteri. Muutama syksyä uhmaava perunakauppias on vielä myymässä tuotteitaan tuolla perällä, ihan pyörätien vieressä. Ihmettelemme tietenkin suuresti, miksi he ovat tuolla kaukana eivätkä keskellä toria, kun tilaa näyttää olevan. 

Mäyräkoira, mies ja paikallinen hotelli, jonka alakerran discosta löysin koiraa ulkoiluttavan miehen 16 vuotta sitten. Ei nämä syksyiset kuvat kovin värikylläisiä ole, mutta sellaista se on.

Plagiointia?

Viime aikoina olemme huolestuneet mäyräkoiraan liittyvästä plagioinnista. Jokainen taitaa muistaa Ollista tehdyn hittilaulun (Frontside Olli). Myös muihin mäyräkoiriin kohdistuvaa plagiointia on havaittavissa laukuissa, koriste-esineissä, kankaissa jne. 

Myös taidemaailma käyttää sumeilematta mäyräkoiraa mallinaan. 

Taulu berliiniläisen eläinkaupan seinällä:

 Mäyräkoira suomalaisella kotipihalla:

Oikein iloista viikonloppua!

Arvonnan voittaja on...

Arvontapostauksessa kyselin, minkälaista ruokaa koiranne syövät ja vastauksista päätellen koiraruokamarkkinoilla on monenmoista murkinaa. Kukaan muu Ollin lisäksi ei syö Trovetin nappulaa, mutta moni koira syö nappulaa, josta en ollut kuullutkaan. 

 Kiitos kaikille osallistujille. Arvonnan voittaja arvottiin perinteisellä lappu ja hattu (pipo) -menetelmällä, joka on hyväksi koettu. Onneksi osallistujia ei ollut satoja...

Ja voittajalapussa luki VILMA! Vilman emäntä Katriinan blogi Pieniä timantteja löytyy täältä *KLIK*. Käykääpä tutustumassa, mikäli blogi ei ole vielä tuttu. Toivottavasti myös Luna-mäyräkoira saa muutaman makupalan voittopalkinnosta. 

Laitan Katriinalle s-postia ja kaikille muille toivottelen tasapuolisesti oikein kivaa sunnuntaipäivää.