keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Siitähän tuli kunnon ripaska

Tiistain aamuvarhaisina tunteina Olli herätti emännän. Vilkaisin kello, näytti olevan jotain neljän jälkeen. Vinkuna oli sellaista, että oli parempi vetää samantien tuulihousut jälkeen. Ehdin kuitenkin vilkaista takkahuoneeseen, jossa oli kolmet ripuliläjät, osa onneksi oli osunut sanomalehtien päälle. Käytiin puoli viideltä ulkoilemassa vesisateessa, ei ollut kivaa kenelläkään. Ja taas nukkumaan. Aamulenkillä Olli oli pirteä ja mahakin tuntui rauhoittuneen. Tämä oli vaan luuloa, sillä miehen tullessa kotiin vastassa oli koiran lisäksi muikeat tuoksut. 

Tiistai-iltana oli silmäkontrolli ja tulehdus oli parantunut hyvin. Silmien kosteutuminen oli normaalia, joten Optimmune on vaikuttanut yllättävän tehokkaasti. Juttelimme ripulistakin, mutta mitään hälyyttävää ei tuntunut olevan menossa. Kunnes...
... eilen illalla alkoi kauhea ripaskarumba. Aina ei ehditty edes ulos ja pihalla Olli päästeli ihan mihin tahansa. Kerran sai emäntäkin p**kaa kädelleen ja se oli veristä. Olli kuitenkin söi riisivelliä ja vettäkin meni vielä jonkin verran. Yön kotiväki nukkui sikeästi heräämättä mihinkään, mutta aamulla ei ollut vastassa koiraa. Ripuliläjiä löytyi taas kolme, mutta Olli makasi sohvalla apaattisena. Pyysin tulemaan ottamaan ruokaa ja Olli vaan katsoi. Olli, joka ei koskaan, siis ei koskaan, ole ennen kieltäytynyt ruoasta, ei suostunut syömään eikä juomaan. Yritin laittaa ruiskulla vettä suuhun. Ulos Olli ei suostunut vaan kannoin pojan portille ja taas tuli useammat ripulit. 

Pahinta oli, että työ kutsui kotiväkeä ja Olli oli pakko jättää kotiin.
Soitin aamulla eläinlääkäriin ja sain päiväajan. Laitoin viestin reissussa olevalle esimiehelle ja hänelle sopi, että teen tämän päivän töitä kotona. Onneksi etätyöpäivänä voi töitä tehdä vielä illallakin.  Eläinlääkäriin vietäessä Olli piti jo kantaa sisälle vilttiin käärittynä ja odotushuoneessa juttelin nuoren naisen kanssa, jolla oli kissa häkissä vieressä. Olli ei piitannut metrin päässä olevasta kissasta ollenkaan, vaikka terveenä olisi nostanut melkoisen äläkän. 

Olli kuvattiin, mutta onneksi ei vierasesineitä löytynyt. Eikä löytynyt yhtään mitään, sillä maha oli täysin tyhjä ja sen voi kyllä uskoa. Koska koira oli kuivunut pahasti, nesteytettiin nahan alle. Olli sai myös kipulääkkeen ja oksennuksen estolääkkeen piikkinä. Molemmat jatkuvat kotona, lisäksi 10 päivän antibioottikuuri. Kotiin tullessa Olli joi melkein kupillisen vettä, ruokaa meni alas ruokalusikallinen ja sen jälkeen poika on nukkunut viltin alla sohvalla sikiunta. Uni ei ole paras lääkkehistä, mutta kummasti auttaa toipumista. Elimistö on kuitenkin kovalla rasituksella rankan taudin aikana.

Olli painoi pari viikkoa sitten ell:n puntarissa 11,5 kg, eilen painoa oli 10,5 kg. Tänään painoa oli just ja just 10 kiloa. Pienessä koirassa pienikin painonpudotus on paljon. Kun tauti on voitettu, edessä on lihotuskuuri ja extra-annoksia ruokaa.

34 kommenttia:

  1. Voi pientä rukkaa! :-(
    Pikaisia paranemisia Ollille ja kotiväelle tsemppiä kakkaläjien siivoamiseen!

    Selviskös ollenkaan että mikä sai mahan sekaisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syy saattaa olla mikä tahansa, eikä sitä alettu sen kummemmin selvittää. Rtg-kuvasta kuitenkin selvisi, ettei kyseessä ole gastriitti, sillä mahalaukun seinämä ei näyttänyt tulehtuneelta. Lenkkikaveri kertoi jutelleen erään koiraa ulkoiluttamassa olleen naisen kanssa ja heillä oli ollut aika samanlainen tapaus. Liekö jotain liikkeellä?

      Kiitos tsemppauksesta, sitä tarvitaan.

      Poista
  2. Voi Ollia :(

    Meiän Lotalla kun joskus ripuli on, niin se osaa mennä yöllä kylppäriin/saunaan tekemään kakkansa. Ei tarvi matoilta siivota :)

    Paranemisia ja tsemppiä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on takkahuoneesta suora kulku kylppäriin, mutta eipä mennyt poika sinne asti. Lotta onkin huomaavainen kotiväkeä kohtaan, mutta toivotaan kuitenkin, ettei ripulia tule enää koskaan teille eikä meille.

      Poista
  3. Voi Ollia, kamala tauti sulla. Mauri on joutunut myös pari kertaa vastaavaan nesteytykseen ja on kyllä aika pelottavaa huomata miten pahasti tommonen pieni nakkiolento voi mahataudin seurauksena kuivua todella nopeasti. Onneksi Ollilla on huolehtivat omistajat, jotka ei jääneet vaan odottamaan että tilanne menee itsekseen ohi. Saitteko tekin Tylosin-kuurin? Sitä Mauri on syönyt ja se on kyllä tehonnut hyvin. Nyt vaan rauhaisaa eloa toipilaalle, hyvä kuulla kuitenkin että silmälääke tehoaa Ollillekin noin hyvin. Rapsutuksia sinne, t. Laura ja Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antibiootti on Trikozil, muita en muista ja nyt täytyy sanoa, että niin oon väsynyt, etten jaksa lähteä itäsiipeen katsomaan. Sinne olisi varmaan ainakin 10 askelta... kyllä nämä nelijalkaiset lapset osaavat valvottaa yhtä lailla kuin aikoinaan kaksijalkaisetkin.

      Olli ottaa rennosti, nukkuu edelleen. Ruokaa meni jo kolmaskin lusikallinen, olisi mennyt enemmänkin, muttei uskalleta antaa kuin vähän kerrallaan.

      Sulla on Mauri paljon kokemusta kaikesta, mutta ilman kaikkea hässäkkääkin voitaisiin elää.

      Poista
    2. Hieno kuulla Olli, että sulle jo maistuu ruoka tupsluurien välissä. Mulla on juu tullu ikävä kyllä niin paljon kans nuorempana käyntejä tuolla ellillä, että matte koitti jossain vaiheessa jo ehdottaa niille, että alkaisivat myöntään meille Plussa-pisteitä, tai jotain. Eivät suostuneet. Ilman hässäkää, se kuullostaa mustakin hyvältä - siihen tähdätään kamu! t. Mauri-setä

      Poista
    3. Me oltais saatu tämän vuoden plussapisteillä jo matka maailman ympäri. Mamma kyllä aina sanoo, että kaikki harrastukset maksaa. Kun ei golffaa niin voi omistaa koiran :)

      Yläfemma sulle ja sun matelle! Nyt mää nukun lisää.

      Poista
  4. Ou nou! Pahalta taudilta kuulostaa. Onneksi pääsitte pikaisesti lääkäriin ja saitte lääkkeet. Nyt toivotaan, että Olli paranee pikaisesti ja pääsee taas keppostelemeen!

    Tuo kuivuminen on, varsinkin pienemmillä koirilla, aina ripulin ja/tai oksentelun yhteydessä todellinen uhka. Kuivuminen vielä aiheuttaa janon tunteen vähenemistä, joten potilas ei ole itse halukas juomaan eikä vaikuta janoiselta. Apaattisen koiran kanssa ei eläinlääkäriin menoa tosiaan kannata odotella.

    Toivottavasti tauti nyt talttuu nopsasti, jotta Olli pääsee aloittamaan lihotuskuurin! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on vakipaikka, jossa tunnetaan ja jossa otetaan vakavasti.

      Lääkäri sanoikin samaa kuin sinä, että kuivumassa oleva koira on siinä mielessä "tyhmä", ettei se älyä alkaa juomaan. Ja sitten kun koira oksentaa, se ei edes halua syödä tai juoda. Oksennuksen estolääke vaikuttaa myös aivoihin poistaen tätä kuvotuksen tunnetta. Liekö ollut lääkkeen ansiota, että Olli tempaisi kupillisen vettä kotona. Pissalla ei ole kyllä vielä tarvinnut käydä.

      Tässä on emännällä ollut sen verran pientä puuhastelua, että sukkakutomo on jäänyt vähän taka-alalle :)

      Poista
    2. Kuule, sukkia kudot sitten, kun on aikaa ja inspistä. Niillä ei tod. ole kiire! Nyt keskityt Olliin ja siihen, että saat itse nukuttua univelat pois. <3

      Poista
    3. Kiitos ihanista sanoistasi.

      Poista
  5. Hui, siellä onkin tosi kyseessä. Säikäyttää kyllä tuommoinen. Eikö tunnu hassulta, että sairaan koiran takia ei voikaan jäädä pariksi päiväksi kotiin, kuten lapsen kanssa, vaikka kyseessä on oma lap...koira. Paha sitäkään on jättää kovin huonokuntoisena kotiin. Onneksi sait järjestymään etätyöpäivän ja Olli sai pika-apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olisi tarvinnut kuulemma enää neljän jälkeen tuoda koiraa lääkäriin. Olisi ollut liian myöhäistä. Onneksi mulla on sen verran itsenäinen työ, että hätätapauksessa voin ottaa minuutin varoitusajalla vaikka lomapäivän. Tosin tämä voisi vaatia muutaman järjesteltävän asian. Huomenna on tapaaminen erään hanketoimijan kanssa ja sitä olisi tietysti pitänyt valmistella - edestähän sitä löytää kaiken, minkä taaksensa jättää.

      Poista
  6. Voi Olli reppanaa. Nyt on herkut paikallaan kun noin paljon lähti painoa. Huh,huh. Keppospostaus olisi ollut paljon kivempi kuin ripaskapostaus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiväki ei tykkää ripaskasta eikä kepposista. Mutta hei, elämä on.

      Poista
  7. Voi sun kanssas, Ollikkaa, ripaska ei tosiaan oo kiva tauti. Siinä hupenee voimat. Alkoko toi ripaska silmätippojen jälkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulla onkin voimat vähissä.
      No, alkoi. Heti kun tipat loppui sunnuntaina niin alkoi ripaska. Onkos niillä jotain yhteyttä?

      Poista
    2. Eiku, me aateltiin, että se ripaska tuli niistä silmätipoista. Todennäköisesti oli vain sattumaa.

      Poista
    3. Kai se oli vaan sattumaa. Jotenkin oli vaan koomista, että kun eilen oltiin silmätarkastuksessa niin eläinlääkäri sanoi antavansa Ollille terveen paperit. Tänään sama koira kannettiin viltin mutkassa samalla lääkärille. Sanoinkin, että eipä ole tänään yhtä pirtsakka poika kuin eilen.

      Poista
  8. Onpa hurja tauti Ollilla. Nyt lepäilyä koko porukalle ja hiljalleen paaaaljon herkkuja Ollille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Emäntä otti just särkylääkettä (migreeni tulee monesti vähemmästäkin) ja koira nukkuu edelleen. Äsken meni jo neljäs lusikallinen ruokaa. Pieniä askelia ihmiskunnalle, mutta iso asia Ollille.

      Poista
  9. Voi Olli-rakas, me NIIN toivotaan, että paranet pian. Onneksi oot saanut jo jotain syötyä. Ollaan susta hirmu huolissamme. Ja sun ihmisistä, kun niilläkin alkaa paikat reistata stressaamisesta. VOIMIA teille kaikille!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulle on jo ruoka maistunut. Mamma osti eläinlääkäristä sellaista hyvin sulavaa ruokaa, mutta sitä annettiin vaan ruokalusikallinen kerrallaan. Aattele miten vähän! Tänä aamuan sain sitten vähän enemmän ja oli siinä vähän riisiäkin mukana.

      Mun suoli on tyhjä, ei tarvinnut käydä aamukakalla. Jotain hyvää, kun oli aamulla niin pimeääkin.

      Poista
  10. Voi Ollia, parane pian! Iineskin laihtui kesällä ripulilla ollessaan kilon, ennen painoi 8 kiloa. Kylkiluut paistoivat, karmea näky. Sun ripulitauti on tosi ärhäkkä, meillä kesti aina viikon ja Iines oli koko ajan pirteä tyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni koira menettää nopeasti painoaan, eikä se painon nostaminen ole mitenkään helppoa. Vähän kerrallaan ja lisäannoksilla mennään eteenpäin.

      Iineksellä onkin kestänyt kauan tauti, onneksi ei kuitenkaan kuivunut. Ollikin olisi selvinnyt ilman nesteytystä ripulista, mutta oksentamisen alettua alkoi tulla nesteetkin samantien pois.

      Poista
  11. Voi Olli :/ Toivottavasti helpottaa pian. <3

    VastaaPoista
  12. Voi Olli-raukka, minkä taudin loppujen lopuksi saitkaan. Pikaista paranemista. Ihme tosiaan, ettei sairaan koiran takia saa ottaa lomapäivää. Monellehan se koira on kuin lapsi. Toivottavasti Olli paranee pian. Kyllä se ripuli voi olla tosi vaarallista, pienikokoisille. Siis koirille ja lapsille. Ei sitä tietysti aikuinenkaan kestä kovin pitkää aikaa. Koettakaahan kestää, erityisesti Olli! Huolestunut M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläinlääkäri sanoi, että koiran voinnin suhteen tulee olla hyvin kriittinen ja mieluummin vähän liian aikaisin kuin liian myöhään. Juteltiin myös kivun hoidosta, koska jos eläimellä on kipuja, kyllä niitä pitää lievittää. Eläinsuojelulaki on joissain asioissa tarkka eli ihmisiä voi kohdella huonommin kuin eläimiä.

      Poista
  13. Olli poloinen :( Pystyykö Olli käyttämään esim. biobak-jauhetta? Sitähän yleensä suositellaan jotain maitohappobakteereita antibiootin lisäksi koirille ja ripulin tukihoitona. Toivottavasti Olli paranee pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä pitää nyt ruveta perehtymään ikääntyvän koiran hoitoon ja mahan tasapainon säilyttämiseen, ei tällaista kakkarumbaa jaksa koira eikä kotiväki.

      Kiitos toivotuksista, elämä alkaa jo voittaa.

      Poista
  14. Voi ei, Olli! Meniks se nyt sitten tähän? Taas oot ressukka oikein kunnolla kipeenä. Ihan hirveetä kun ruoka ei maistu ja ripaska vaan lentää. Tässä tuli nyt mieleen Ellin viimekeväinen oksennustauti ja sitä seurannut karmea lääkärireissu. Onneks teillä on siellä sentään mukava lääkäri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se elämä koiran kanssa on joskus melkoista myötä- ja vastoinkäymistä. Onneksi on vertaistukea olemassa.

      Poista

Luemme mielellämme kommentteja!