Hercules

Kodissamme tepsuttelee taas nelijalkainen kaveri. Hercules. Hekku.
Samanlainen kujjuuni kuin entinenkin, sanoi mieheni. Samat vinkeet, yhtä rakastettava. Mielellään käpertyy ihmisen kainaloon nukkumaan. Ruokahalu pohjaton. Olemme onnellisia. Blogia ei ole, eikä tule. Instassa meitä voi seurata @arjahan

Hyvää kuuluu

Pieni paljastus: jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, meille muuttaa huhtikuussa kolmevuotias kaveri. Tulee kasvattajalta ja on elänyt aina kaverin kanssa, joten kokeillaan ensin miten alkaa elämä sujua ilman koirakaveria. Rakkautta ja huolenpitoa tulee saamaan rajattomasti, ruoan määrää rajoitetaan. Mäyräkoira kun on, ei ole ruokahalussa moittimista. 

Kuulemisiin siis! 

Mäyräkoira Tupu

Hei ystävät

Meillä ei ole vielä (mäyrä)koiraa, mutta olemme jo alkaneet miettiä tulevaan koiraan liittyviä asioita. Usein puhumme asioista "sitten kun meillä on koira" -tyyliin. Viimeksi eilen. 

Mutta Olli-vainaan etäemäntä on onnellinen mäyräkoira Tupun omistaja. Tupu on oikeastaan Dubu ja tarkoittaa suomeksi tofua. Mutta meille suomalaisille Tupu. 

Kuva tyttären viestistä, kiitos lainasta.

Ensi viikolla lähdemme katsomaan, minkälainen kaveri on kyseessä. Ainakin korva on nurinniskoin kuten tyyliin kuuluu. 

Hyvää viikonloppua ja hyvää loppusyksyä!

Helpottaako aika?

Surun hetkellä lohdutetaan ja lohduttaudutaan ajatuksella, että kyllä se ajan kanssa helpottaa. Aika on vain niin suhteellinen käsite - niin kuin on surukin. 

Ei mene päivää, etteikö muisteltaisi Ollia. Kun lusikka kohaltaa jogurttipurkin pohjaan, kun nostetaan kauppakassi eteiseen, kun mennään pötköttämään sohvalle... 

Nyt kun Ollin etäemäntä on kotona, olemme ihan urakalla muistelleet. Olli oli hieno koira, jonka kanssa elämä ei ollut tylsää. 

Joka päivä on mielessä myös uusi koira. Eilen viimeksi. Mies sanoi, ettei se kuitenkaan ole Olli. Ei ole. Ikävä on vielä iso. 

Ollitonta elämää

Kaksi ja puoli kuukautta ilman Ollia.

Ensimmäiset kaksi viikkoa itkin joka päivä. Laittaessani Ollin hautaa itkin ihan vollottamalla. Näiden viikkojen aikana on tullut niin monta hetkeä, jolloin kaipaan nelijalkaista kaveriamme.

Sitä, kun Olli oli ikkunassa odottamassa palatessamme töistä. Tai kun jogurttipurkkin pitäisi nuolla puhtaaksi. Kun pitäisi lähteä aamu- tai iltalenkille.... en ole käynyt kävelyllä kuin yhden kerran ilman Ollin kuoleman jälkeen.

Katsomme miehen kanssa valokuvia Ollista ja muistelemme yhteistä elämäämme. Ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana, mitä tässä olemme asuneet, pihallamme viihtyy västäräkki. Se kävi keikuttamassa pyrstöönsä pian Ollin kuoleman jälkeen ja viimeksi tänään se hyppi pihalla tuoden Ollin terveiset tuonpuoleisesta, näin uskon.

Siilikin on uskaltautunut pihalle. Nyt seuraamme kaupunkilaitamalla viihtyvien luonnoneläinten puuhia ja odotamme ensimmäistä lapsenlastamme syntyväksi.

Elämä jatkuu.

Kiitos teille kaikille yhdessä ja erikseen lukuisista ihanista ja lohduttavista viesteistämme ja kommenteistanne! Ne ovat olleet isona lohtuna surussamme.

Olli 20.3.2006 - 9.5.2014

  Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku - sitä enää kuule en.

 

 
Olli-boi 20.3.2006-9.5.2014 my soul mate, best friend, and love of my life. olli showed me love and took care of me when i couldn't do it and i'm always grateful for that. ♡ my baby ♡ -Noora-

Ollin rakkaimmat (nuoret) naiset

On kaverilla monta ystävää, mutta nämä naiset ovat parhaimmasta päästä: oma emäntä, kuopus ja miniä. Ja mikä parasta, aina on ihmisen syli avoin koiran tulla viereen nukkumaan ja jokainen paikka on sallittu koiralle, tuolle ihmisen parhaimmalle ja vilpittömimmälle ystävälle.

Nautitaan toisistamme!