lauantai 1. lokakuuta 2011

Auringonottoa lokakuussa

Koska lauantaista tuli lämmin ja aurinkoinen päivä, täytyi koiralle virittää aurinkopeti pihalle. Siinä on taas hyvä päivystää oman pihan tapahtumia ja vahtia tiellä kulkevia. Naapurin Heta oli saanut 10 pentua ja tuoksui hyvälle. Ollin päivä oli pelastettu, kun pääsi tekemään tuttavuutta Hetan kanssa. 


Aurinkoista viikonloppua!

12 kommenttia:

  1. Kiva keli! Mun mamma ja pappa lähtee huomenna johki etelään ottaan aurinkoo. Mut onneks mä en tykkää kuumuudesta, jään mielelläni tänne Suomen syksyyn. Mut sun aurinkopeti ja varsinki pentukoiralaiset kuulostaa oikein kivalta!

    VastaaPoista
  2. Jaltsalandia, toivottavasti sulla on hyvä hoitaja, sellainen joka antaa paljon makupaloja!

    VastaaPoista
  3. hei,
    kiitos Ollille ja kuvaajalle huippuotoksista jotka saavat aina hymyn huulille. Ollin blogin perusteella saa kuvan että rotuna mäyräkoira on se ylivoimaisesti helpoin ja kiltein - ja että Olli on oman rotunsa valio. Sitä jää pohtimaan että onkohan kummallakaan koskaan pilvistä päivää vai onko tunnelma yksinkertaisesti vaan yhtä auvoinen kuin palvelusväen kattamassa aurinkotuolissa vaikuttaa olevan....;)

    nimimerkki Ollin ihailija Hgistä

    VastaaPoista
  4. Olli, osaat poseerata naapurin Hetalle kyllä komeasti :) Jospa saisit leikkikaveriksi jonkin ajan päästä muutaman piikkihampaisen pentupullukan...

    Edelliselle kommentoijalle on ihan pakko vastata sen verran, että me mäyräkoiran omistajat olemme yhtä ovelia kuin koiramme ;) Hyvää syksyä sinnekin, ja mäyräkoirakuumetta ;)

    VastaaPoista
  5. Kyllä on ollut Ollilla taas loistotähystyspaikka :) Ja olipa kiva kun ankean syysviikon lopuksi saatiin nauttia näin kauniista säästä. Käytiinkin muuten teidän suunnalla rantamaisemasta nautiskelemasta. Ei tultu hakemaan lenkille sua ja Ollia, kun ei ollut Pinskukaan mukana :)

    VastaaPoista
  6. Sulla on mainio paikka ottaa rinkoo. Tiäkkö mitä. Kun mä ihailin äipän kaa noita sun kuvias, niin huomasin, että meillä on molemmilla tommonen jykevä leuka. Upeeta!

    VastaaPoista
  7. Näitä Ollin emännän ihania valokuvia on suunnaton ilo katsella ja Ollilla näyttää olevan mäyräkoiranpäivät lähes aina.

    Anonyymille kertoisin julman totuuden. Mäyris on perimmiltään kiltti mutta ainakin meidän Ossi on aika ärhäkkä. Lisäksi mäyriksen omistaminen vaatii huumoria ja oikeasti sitkeyttä sekä nöyrää mieltä.Lisäksi sitä koiraa pitää osata höynäyttää sopivasti.Voi olla, että edellä mainitut pätevät moneenkin rotuun mutta minusta meidän mäyris on paljon vaativampi kuin perheessämme olleet saksan paimenkoirat. Lenkitystäkin tuo pikku-iso-koira vaatii yllättävän paljon ettei päädy huonokuntoiseksi makkarapötköksi.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi Ollin ihailija, kiitämme tuhannesti sanoistasi. Olli - kuten monet muutkaan lajitoverinsa - ei ole maailman helpoin ja kiltein koira, vaan vaatii jämäkkää ja johdonmukaista kasvatusta. Itsepäisyys on Ollin vahvuus, jota täytyy vaan osata käyttää hyväksi. Mutta Olli on rakastava ja rakastettava sohvaperuna, joka nauttii päiväunista kotiväen kainalossa ja uskollinen ystävä.

    Pilvisiä päiviä todellakin on elämässä, mutta auringon paistaessa ne unohtuvat.

    Mai, näinhän se on, pitää olla vähintään yhtä ovela kuin mäyräkoira.

    Sunan, mitä ihmettä, voiko ilman koira ulkoilla :) Eikö sinusta tuntunut, että jotain puuttui?

    Myrsky, riistaviettisellä koiralla on oltava jykevä leuka, että saa saaliista hyvän otteen!

    M-L ja Ossi, Marja-Leenan sanoista jokainen on totta ja tätä mieltä ovat varmaan melko monet mäyräkoiraomistajat. Mäyräkoira ei ole laiskan ja mukavuudenhaluisen ihmisen koira. Ollin ärhäkkyys tulee esiin esimerkiksi siilin metsästyksessä ja karvapallokoirien kanssa ei myöskään tehdä tuttavuutta. Emännän kainalossa köllivää mäyräkoiraa ei aina uskoisi riistakoiraksi, mutta sekunnissa metsästysvaisto voittaa leppoisan oleskelun.

    VastaaPoista
  9. Mua alkaa aina hymyilyttää nämä Ollin kuvat, kun herra näyttää aina niin tosi pätevältä, vakavalta ja harrasmieliseltä kuvissaan! :) On mahtanut olla melkoisen ihana päivä: pennuntuoksua, aurinkotuolipäivystystä ja Hetan tapaaminen :)

    Ja kyllä, yhdyn sanoihinne mäyräkoirien yleispätevästä luonteesta jonka tekee erittäin haasteelliseksi se seikka, että mäyräkoira ei ole kovinkaan taipuvainen ihmisen miellyttämiseen. Joskus tapaan sanoa, että se määrä kasvatusta ja koulutusta mikä Alfieen on mennyt, niin sillä olisi taatusti koulutettu muutama saksanpaimenkoira tai mikä tahansa muu pk-rotuinen ;)

    VastaaPoista
  10. Maria, osuitpa naulan kantaan: mäyräkoira on omasta mielestään niin pätevä joka asiassa :)

    Vaikka Olli tulee Hetan kanssa hyvin toimeen, samassa taloudessa asuvan Patun kanssa Olli otti yhteen tässä kesällä. Molemmat ovat siis rottweilereita. Patu pääsi (taas) karkuun kotipihalla ja pojat ärisivät aidan läpi toisilleen, onneksi Olli oli aidan puolella eikä päivystämässä portilla, koska portin väleistä olisivat olleet kiinni toistensa naamassa. Pete jo samoi koirien omistajalla, että pitäisi koiransa kiinni. Tämä oli jo radikaalisti sanottu muuten niin rauhalliselta mieheltäni...

    VastaaPoista
  11. Onhan se kumma ettei se Patu pysy aisoissa! Rotikka tekee tosi rumaa jälkeä halutessaan...miten ne teidän naapurit eivät saa sellaista rotikkavarmaa systeemiä aikaiseksi, ettei koira pääsisi irti...? Argh.

    VastaaPoista
  12. Maria, toiset eivät vaan välitä tarpeeksi muista ihmisistä tai koirista. Ilmeisesti täytyy tulla ruumiita ennen kuin uskovat.

    VastaaPoista

Luemme mielellämme kommentteja!