keskiviikko 3. elokuuta 2011

Eläinlääkärissä

Hyvät mäyräkoiraystävät!

Kotiväki vei minut tänään rokotuksia varten Ouluvetin eläinlääkäriasemalle. Se tuntui aluksi kivalta paikalta, koska siellä oli ennestään villakoira ja jonkin sorttinen pystykorva. Kiva loppui heti alkuunsa, koska muiden koirien kanssa ei päässyt tekemään tuttavuutta. Aloitinkin tämän huomattuani välittömästi vinkumisen. Eläinlääkärin ajat olivat vähän myöhässä, joten ehdin vinkua puoli tuntia. Yritin aina välillä karata emännältä, mutta hihna oli kauhean tiukalla. Alkoi ihan ärsyttää. 

Puolen tunnin päästä minut vietiin toimenpidehuoneeseen ja nostettiin pöydälle seisomaan. Vaikka en ole näyttelykoira, osaan seisoa pöydällä mallikkaasti. Kun eläinlääkäri alkoi tutkailla peräpäätäni, istuin ilman komentoa. Samalla, kun eläinlääkäri kehui turkkiani ja muutenkin hyvinvoivaa olemustani, hän kaatoi korvaani puhdistusainetta ja putsasi korvan tarkkaan. Ravistelin loput aineet emännän puserolle. Ja sama toiselle puolelle. Kotiväen mielestä tämä oli tosi mukavaa, koska ostivat pullollisen tätä ainetta kotiin. Tuskin käyttävät omiin korviinsa. Eläinlääkäri vitsaili, että alan nyt varmaan kuulla paremmin. Oli nimittäin mäyräkoiraihmisiä tämä eläinlääkärikin. Kertoi leikanneensa omalta koiraltaan kulkuset pois kilisemästä, joten olinkin ihan kilttiä poikaa rokotusten ajan.

En saanut muuten nappulan nappulaa palkkioksi hyvästä käytöksestä. Onneksi perheen kuopus on kotiutunut kielikurssilta Ranskan rivieralta, että pääsin hänen sänkyynsä köllimään.

Terveisin mäyräkoira Olli,
rokotettu ja terveeksi todettu


Kuva viime viikon mökkireissulta. Olli rakastaa veneilyä ja varsinkin veneen reunalla roikkumista; apea ilme kertoo, että mukava harrastus on kielletty kuten niin moni muukin asia...

10 kommenttia:

  1. Aikamoinen elli kun uhkaili kulkusten poistamisella. Johan pistää mietteliääksi monen mäyräpojan. Kannattaa varmaan olla aika kiltisti:) Minä kerran uhkasin, että meidän Ossi saa muuttaa kokonaan takaisin alakertaan jos ei älyä olla kunnolla. Tehosi muuten sekin ja Ossi sai jäädä yläkertaan -ainakin toistaiseksi.... Terveisin yökyöpeli M-L ja kuorsaava Ossi:)

    VastaaPoista
  2. Korvien putsaus jää täällä aina aikomuksen asteelle, vaikka uusi pullo ainettakin on ostettu. Ja leikkausta mietitään kovasti, lähinnä sen vaikutusta turkkiin ja painonnousuun. Ja vaikuttaahan se kukkaroonkin aika paljon.

    VastaaPoista
  3. Olli, onks tää kulkusten leikkausuhka vähän sama kuin mitä mulle sanotaan aina koirapuistossa kun yritän kiivetä jatkuvasti narttujen selkään (ja ehkä vähän urostenkin) ja naisihmiseni sanoo, että hällä on vain yksi sana minulle ja se on 'kastraatio' jos moinen touhu ei ala loppua.

    terv. Tyrmistynyt Alfie

    ps. kysäsepä emännältäs, on meinaan ollut paikalla kun mua on uhkailtu ja voi todistaa!

    VastaaPoista
  4. M-L ja Ossi, vaikea on varmaan Ossia enää sopeuttaa alakertaan asumaan. Mäyräkoira kun pitää kiinni saavutetuista eduista viimeiseen asti. Jos ei muuta niin vinkumalla kotiväen hermot riekaleiksi.

    Katriina, korvien putsaus on ollut meillä vähän niin ja näin. Nyt aiotaan kunnostautua, kun asia on opetettu kädestä pitäen.

    Tyrmistynyt Alfie,
    emäntä sanoo, ettei ole kuullutkaan moisesta uhkailusta. Ja sitten kehtaavat haukkua meitä mäyräkoiria huonomuistisiksi. Ettei vaan meidän emännät ole jossain salaliitossa keskenään. Pidetää me pojat kiinni kulkusistamme, me voidaan tarvita niitä vielä joskus.

    VastaaPoista
  5. Olli ja Aikku vielä: Luin tuossa teidän kommentista -taisi olla Alfielle, että olitte nostaneet rupikonnan Ollilta turvaan. Se muuten oikeasti kannattaa. Nimittäin rupikonnan iho on lievästi myrkyllinen ja kun meidän Ossi jokunen vuosi sitten söi rupikonnan niin se oli pari päivää sen jälkeen melkoisen kipeä. Vaahtoa tuli suupielistä eikä se voinut mitenkään hyvin. Vasta jälkeenpäin luin, että koira pitäisi viedä ell:ille jos se syö rupikonnan. No onneksi tuo sentään jäi henkiin eikä sen jälkeen ole koskenut mihinkään sammakoihin. Terveisin M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  6. M-L ja Ossi, muistin jonkun blogin kommenttipalstalta rupisammakkojuttusi ja olisiko jollain muullakin ollut vastaavia kokemuksia... anyway, tapasin elämäni ensimmäisen rupisammakon ja halusin, ettei Olli joudu kohtamaan samaa rumilusta. Onneksi Ossi selvisi koettelemuksesta - koiran maha kestää paljon, mutta myrkyn kanssa ei ole leikkiminen.

    VastaaPoista
  7. Kovat on ollu uhkailut. Pyry-papalta ne vietiin, kulkuset. Tasas kuulema kummasti...

    Korvissa tuntuu hyvältä, kun sitä öljyä niihin tiputetaan ja hierotaan. Ei paha ollenkaan. Toista on kynsienleikkaus. Huomenna taas tiedossa.

    Olis sun kyllä kuulunu saada nappuloita. Varsinkin kun joudut vinkuun puol tuntii.

    VastaaPoista
  8. Myrsky, kotiväki yrittää hyvitellä mua nyt: ostivat kaupasta poronluita. Ne on herkkua. Mutta arvaa mitä - sain vain yhden luun.

    Onpas sun Pyry-papalla ollut kova elämä. Minäkin tunnen yhden karkkari-Artun, joka oli mun parhaita leikkikavereita aikaisemmin. Artulta poistettiin killuttimet ja nyt sitä ei huvita leikkiä enää yhtään. Istuu vaan, kun tavataan, ja tuijottaa tietä. Surkeeta.

    VastaaPoista
  9. Luin Ollin kommentin emännälle ääneen kolme kertaa. Muutin ihan vaan karkkari-sanan lyhkäriksi:
    "Lyhkäri-Artuille ei kilkutinleikkaus sovi, koska ne muuttuvat kertaheitolla suuriksi ja vihaisiksi koiranjärkäleiksi..."
    (Emäntä säikähti ;)

    VastaaPoista
  10. Arttu, hyvin tehty! Joskus emännälle kannattaa kertoa muunneltua totuutta.

    VastaaPoista

Luemme mielellämme kommentteja!