maanantai 22. elokuuta 2011

Olipa kerran siili ja sen pituinen se

Eilen se sitten tapahtui.

Olli pääsi livahtamaan rakennustyömaalta, varaston ja aidan välisestä raosta, naapurin puolelle ja kävi nappaamassa pihalla sijaitsevan varaston alta pikku-Fiatin kokoisen siilen. Luolakoirageenit löytyvät näköjään tarvittaessa. Tästä yllätyshyökkäyksestä ei siili selvinnyt hengissä. Olli selvisi verisellä kirsulla, kuonolla ja ikenillä. Yhtään piikkiä ei löytynyt. Siilien varjeleminen Ollilta ei onnistunut tänä kesänä, vaikka melkein jo ehdimme niin luulla.

Siili pääsi lepoon metsän siimekseen.



Ps. Osaako kukaan sanoa, miksi blogista on yhtäkkiä kadonnut profiili ja lukijat, enkä saa niitä näkyviin?

10 kommenttia:

  1. On mahtanut sattua, jos kerran siili on hengiltä saatu. Eläinten elämää, ei voi mitään.

    Joskus multakin on noita hävinnyt, jos olen tehnyt jonkun muutoksen. Lukijat häviää ainakin silloin, jos yrittää vaihtaa tekstin värit.

    VastaaPoista
  2. Sääli siiliä. Voi Ollia.Aika kova kaveri että sai siilin hengiltä. Ollilla on joku oma temppu jolla se saa sen piikkikasan käännettyä niin että sen pystyy tappamaan. Täytyy sanoa, että meidän vanha saksanpaimenkoirakin kunnioitti sitä piikkipalloa kun pari kertaa kuononsa tökkäsi siihen.Ei yrittänyt tappaa sen jälkeen... Vähän saa mäykkypoikakin ottaa kuonoonsa kun menee ja tappaa rauhoitetun eläimen.Vaan minkä mahtaa noille metsästäjäluonteille. Ossi on kunnostautunut oravalla, pikkulinnulla ja syödyllä rupisammakolla jonka jälkeen se oli pari päivää kipeä. Murha-Ollille terveisiä kuitenkin:) M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  3. Meillä pelättiin koko kesä tätä samaa, koska Terapeutti huomasi, että kun se pitää siilin kohdatessaan ihmeellistä älämölöä, se kiskotaan kylmästi pois. Nyt se on epäilyttävän hiljaa, jos juoksutarhassa on siili. Silloin on parasta mennä äkkiä katsomaan, pari kertaa on ollut hengenlähtö siilillä lähellä. Yksi siili pihapiirissä asustelee, viime kesän poikaset ovat onneksi naapureiden pihoissa.

    VastaaPoista
  4. Jaahas, Olli. Mulle nokkonenkin on liian kova vastus, mutta sä oot selättänny siilin. En mä ny voi kauheen ylpee olla sun tekosistas, mutten voi moittiakaan. Me ollaan saalistajia. Näin se vaan menee. Lohdutuksena voin sanoa, että ei se siili olis selvinny talvesta. Käsittääkseni vain muutama kymmenen porsenttia kestää kevääseen asti. Toivottavasti kuonos tulee kuntoon ja taas mennään kohti uusia seikkailuja!

    VastaaPoista
  5. Tarkoitatko Googlen profiilia?
    Löytyykö tästä linkistä vastaus:
    http://www.google.com/support/profiles/bin/answer.py?hl=fi&answer=1192471&p=public_profile

    Tätä mä itkin jo keväällä blogissani, että näin tulee käymään, mutta kukaan muukaan ei tuntunut tietävän asiasta mitään.

    VastaaPoista
  6. No jos kyse on Google-profiilista niinkuin Mai epäili niin minä ainakin muutin jo keväällä profiilin "julkiseksi" tosin en pannut sukunimeen muuta kuin alkukirjaimen kun se on sen verran harvinainen.jos on Korhonen, Virtanen, Lahtinen tms niin ei kai ole väliä vaikka laittaisikin kokosukunimen.Minä en ole huomannut muuta kuin että avatessani Googlen se nimi näkyy siellä oikeassa yläkulmassa:) Itse olen aina kirjautuneena ja silti se mokoma kysyy joskus salasanaa... :) M-L

    VastaaPoista
  7. Katriina, saalistaessa ei kipua tunneta. Loppuillasta poika oli kyllä vähän vaisu, johtuiko kivusta vai siitä, että saalis vietiin pois?

    Sain jo kerran lukijat näkyviin ja taas ne hävisi...arrggh!

    M-L ja Ossi, ei ole kotiväkikään ylpeä koiransa saavutuksesta, mutta riistakoira metsästää kaupunkiolosuhteissa sitä, mikä liikkuu omassa elinpiirissä.

    Myrsky, toi helpotti kotiväen ahdistusta.

    Mai ja M-L, onpas vaikeaa ja monimutkaista tällaiselle tumpelolle. Laitoin blogiin kuvan alle kuvatekstin; olkoon se "profiili". Yritän vielä temppuilla vähän aikaa, jos vaikka saisin näkyviin... Kiitos neuvoista!

    VastaaPoista
  8. mamma sano että wau... ja mä kans vaiks oon citykoira. naapurin springerspanieli käy mettällä lintuja metsästämässä ja sekin on meiän mielestä wau.

    VastaaPoista
  9. Minkäs tiikeri raidoilleen mahtaa :) Olli polveutuu suurista metsästäjistä ;)

    Jos tarkoitat, että profiilitietosi -"laatikko" on kadonnut blogin reunasta, niin luulen että saat sen näkyviin siten, että

    1. avaat blogin osoitteesta http://mayrakoiraolli.blogspot.com

    2. Klikkaat sivun yläkulmasta kohtaa Ulkoasu.

    3. Eteen aukeaa muokkaa ulkoasua -sivu, josta valitset sitten oikeasta reunasta (jossa tod.näk. lukee allekkain mm. tunnisteet, blogiarkisto, lukijat yms..) lisää gadget.

    4. Valitset aukeavasta listasta "profiili". (Pystyt sitten siirtämään "profiili palikan" haluttuun kohtaan listalla ja sen pitäisi sitten näkyä blogissakin.

    En tiedä oletko siis jo kokeillut tätä keinoa, mutta ajattelin vaan aikani kuluksi kirjoitella ohjeet jos niistä sattuukin olemaan apua :)

    VastaaPoista
  10. Kaunis Nelli, toisten mielestä riistakoira ei ole kaupunkikoira, mutta mitäpä siitä. Riistakoira voi olla myös rakastettava sohvaperuna. Wau.

    Idatoi, yritin, todella yritin. En saanut profiili-gadgetista näkyviin kuin otsikon. Lukijat näkyvät kuitenkin aika ajoin.

    VastaaPoista

Luemme mielellämme kommentteja!