keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Avaruusvastaanotin

Yö meni hyvin, vaikka heräsin vähintään parin tunnin välein katsomaan Ollin vointia.  Puoli kolmen aikaan Olli heräsi ja yritti jalkeille, mutta nukahti saman tien uudelleen. Kolmelta heräsin siihen, että Olli lähti liikkeelle. Tai siis yritti, koska ei suostunut ottamaan kahta askelta enempää kaulurin kanssa. Otin kaulurin pois ja käytin koiran pissalla. Sitten kauluri takaisin, kipulääkettä ja takaisin nukkumaan. 

Aamulla tehtiin tarpeellisten asioiden pikkulenkki ja koiralle maistui puoli annosta ruokaa siihen päälle. Vähän taitaa olla kipeä täryytyksestä päätellen, mutta Olli ei vikise eikä inise. Olli rauhoittui, kun laitoin pojan nukkumaan kolmen viltin päälle ja laitoin vielä yhden viltin päälle. Lämmin taitaa rauhoittaa.

Ainoa iso asia, johon pitää totutella, on avaruusvastaanotin. Kauluri kolisee nurkkiin, tarttuu maton reunaan, sen kanssa ei voi syödä eikä juoda.

Onko hyviä, käytännöllisiä vinkkejä, miten kaulurin kanssa eletään seuraavat 10 päivää? 

30 kommenttia:

  1. Meillä ei avaruusvastaanotin ollu käytössä ollenkaan kastroinnin jälkeen, jekku panikoi niin että ajattelin että repii haavat viimeistään siinä kun yrittää saada törppöä pois päästä...Sitten oliki kaikenlaisia potkuhousuviritelmiä, niistä ja niiden riisumisyrityksistä saisi kirjoitettua vitsi-kirjan:D kun olin kotona annoin olla ilman mitään, kun ei pahemmin rapannut haavaa...ainahan se tietenkin varmemmin paranee rauhassa jos kaulurin pito onnistuu:)t Marika, jekku&taika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy yrittää ensin pari päivää totuttaa koiraa kauluriin, jospa se sitten alkaisi sujua. Haavoissa ei ole ulkopuolisia tikkejä, vaan ulommainen haava on liimattu. Menee varmaan jonkin aikaa, kun haavoja alkaa kutittaa ja sittenhän sitä kaulurin tarvetta varmaan tulee. Ajattelin kyllä viritellä jotain tuubihuivisysteemiä, jos napatyrähaava alkaa kutista kovasti. Sinnehän ylettää takatassullakin.

      Poista
  2. En itse ole käyttänyt koskaan koirallani kauluria kastraation jälkeen. Jos yksin joutuu jättämään, niin silloin varmaan on turvallisinta kaulurin kanssa. Aika isolta näyttää tuo kauluri, eikö yhtään pienempi olisi riittänyt?
    Ulkona ei kannata pitää sitä, sisällä on vaihtoehdot kauluri tai housupuku. Jos oikein muistan, niin meillä ainakaan ei tarvinnut kauan vahtia, muutama päivä vain, sitten koira oli ihan entisensä. Tietenkin tapaukset voivat olla hyvinkin erilaisia. Ja varsinkin koirat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä kotosalla (kesälomalla, joka on näillä säillä pelkkä vitsi), mutta jospa nyt päästäisiin ainakin alkuun kaulurin kanssa. Nyt Olli on viimeisen tunnin kävellyt kaulurin kanssa ympäri huushollia ja yrittänyt riisua sitä.

      Ulkona ollaankin käyty ilman kauluria.

      Poista
  3. Itse tekisin niin, että silloin kun pystyisin vahtimaan koiraa en pitäisi kauluria. Silloin kun Ossilla on tarvittu kauluria, (minähän olen päivät kotona) olen pistänyt sen vain yöksi. Itsehän sitä tuntee koiransa parhaiten. Katsoisin ainakin miten käyttäytyy ilman kauluria. Jos Olli alkaa heti nyppiä niitä peräpään tikkejä niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa. Sitten minä tein Ossille siitä kaulurin lainttamishetkestä sellaisen "kivan" tapahtuman. Kun laitoin sen kaulurin, niin Ossi sai itse sukeltaa siihen kauluriin jonkun superherkkupalan avulla. Koettakaahan kestää, kaulurilla tai ilman. M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy yrittää tuota superherkkupalaa eli juustoa tai makkaraa aina, kun laitetaan kauluri.

      Poista
  4. Kovasti paranemistoivotuksia Ollille täältäkin! Tuo kauluri näyttää kyllä meikäläisestäkin (paria) numeroa reilulta, mutta kyllähän se koira siihen melko pian tottuu - varsinkin jos ulkoilla ja syödä saa ilman sitä. Maurin luonne ei ko operaatiosta muuten muuttunut miksikään, ainoa mikä muuttui oli se, että ennen niin kovin kranttu koira ei ole ruokakuppiinsa sylkenyt kertaakaan sen jälkeen, kun kulkuset lähti. Rapsutuksia potilaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me vähän tuunattiin kauluria, mutta ei kerrota kenellekään. Leikattiin reunasta noin 4 cm kaistale pois ja nyt se on sopivan kokoinen. Olli pystyy juomaan, mutta ei kuitenkaan kolhi itseään koko ajan eikä myöskään ylety nuolemaan haavoja, mikä on tietysti tärkeintä.

      Poista
  5. Oi Olli-raukkaa, ilme on vähän onneton...

    Kesälomalla jo? Itse pitelen vasta talvilomaa, josta jää vielä yksi päivä juhannusta ennenkin pidettäväksi, kun tällä viikolla on pyhäpäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän menneen vuoden lomia tämän viikon. Tässähän se menee Ollia hoitaessa.

      Poista
  6. Huomattavasti virkeämmältä Olli näyttää, verrattuna eiliseen nukkunakki-kuvaan. Kauluriasiaan en osaa sanoa mitään, mutta tuo M-L:n vinkki siihen laittoon kuullostaa kyllä hyvältä. Toivottavasti Olli paranee pikaisesti, eikä kauluriakaan tarvitsisi kauaa käyttää. Ellikin tärisi varsinkin kipeänä ollessaan ja minä tietenkin tuppasin sille aina nukkuessa peittoa päälle.
    Nää mäyriäisethän (miksei muutkin koirat) suorastaan rakastaa lämpimässä auringossa köllöttelyä, joten eiköhän siellä lämpimän viltin alla ole mukavaa. Saattaapi hyvin olla, että tuo täristely johtuu siitä, että kun ollaan toipilaita, niin koiran lämmönsäätelykyky ei ole ihan kohdallaan. Kestämistä teille sen tötterön kanssa ja rapsuja potilaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M-L:n vinkkiä on jo kokeiltu ja se tepsii! Kiitos M-L:lle!
      Lisäksi tärinä saattoi johtuakin lämmönsäätelyn epäkunnosta eikä kivusta, koska peiton alla tärinä loppui vähitellen.

      Poista
  7. Voi pikkupotskua! Eiliset kuvat olivat niin säälittäviä, mutta tänään on jo virkeämpi naama.

    Tsemppiä teille tötterön kanssa, toivottavasti vinkit auttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltaa kohden kaveri on aina vaan virkeämpi, mutta myös jollain tavoin surkeampi. Ei tykkää tötteröstä ja kaipaa koko ajan rapsutuksia. Onneksi kuopus on kotona, että riittää rapsuttajia.

      Poista
  8. Olli-ystäväinen, näytät kovin surkealta tuo tötterö päässäsi.
    Mutta toivottavasti vastaanottimesi on samalla taajuudella kuin Mirkku: ota siis vastaan parantavat, hellivät ja ilostuttavat terveisemme!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Mirkku!
      Kyllä tämä avaruusvastaanotin on eräänlainen paholaisen keksintö. Kuka ihminen pitäisi tällaista päässään?

      Poista
  9. Olli poika- rapsuja kovasti!
    Meillä ei kauluria ole käytetty, oon leikannut likkojen leikkaus tms. haavojen suojaksi lasten bodysta aina suojahaalarin, eivät ole päässeet nuolemaan. Samoin meillä on ollut mahis aina saada anoppi hoitamaan. Jos yksin on pitänyt olla - kauluri on jees, mutta onhan se varsinainen rohjake ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi minä olen kotona ja varmaan jossain vaiheessa kokeilen tuubihuivia tai jotain. Aluksi mennään varmuuden vuoksi tötterön kanssa.

      Poista
  10. Eläinlääkäriasemilta saa myös ostaa haavapukuja. Mahtava keksintö!!! Pitää vaan osata kysyä, ikävä kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei osattu kysyä :( mutta eiköhän tällä tuunatulla mallilla päästä jo eteenpäin elämässä.

      Poista
  11. Maurihan eli maaliskuussa pari viikkoa avaruusvastaanottimen kanssa ja olihan siinä alkuun vähän totuttelua. Kyllä ne kuitenkin nopeasti oppivat miten pöntön kanssa liikutaan.

    Alkuun meillä ei meinattu mahtua kulkemaan ovista tai kynnyksen yli, sohvalle hyppäämisestä puhumattakaan, mutta mäyräkoiran sinnikkyydellä näista kaikista hidasteista päästiin yli (tai läpi).

    Aluksi pidettiin vastaanotinta päässä koko ajan, ulkoiluja lukuunottamatta. Sitten kun iho alkoi olla jo suht normaalin näköinen, pidettiin vastaanotinta enää silloin, kun ei pystytty vahtimaan koiran tekemisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo takkahuoneessa mies kuuluu selittävän koiralle, ettei pönttö lähden pois ja kauluriin pitää vaan tottua. Saapa nähdä meneekö perille.

      Otin ennen illan suihkuttelua napatyrän päältä haavalapun pois ja nyt sitten on kaulurin lisäksi yksi Ollin inhokkihommista aamua iltaa tehtävä eli suihkuttelu.

      Kuullostaa hyvältä tuo teidän taktiikka.

      Poista
  12. Ollille paranemista! Me ollaan käytetty t-paitaa estemään nuoleminen ja sitten ostettiin sellainen ilmalla puhallettava kauluri myös. Jonellehan määrättiin kauluripakko nuolemisen takia. Tuo paita (oma vartalonmyötäinen pusero) oli kaikkein paras. Meillä on kastraatio ainakin Jasun kanssa edessä... Jännityksellä siis seurataan Ollin paranemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Napatyräalueen saisikin helposti suojatuksi tuubilla tai paidalla, mutta kivesten alue voi olla hankalampi. Täytyy mennä katsomaan hylättyjen trikoiden hautausmaalta ("autotallirättejä"), mitä sieltä löytyisi. Ei ole noita vauvaikäisiä ollut 18 vuoteen, joten mitään vauvabodeja ei tähän hätään ainakaan ole tiedossa.

      Tänään suihkuttelin Ollin aamulenkin jälkeen. Täällä on kunnon kaatosade, joten siinä samalla meni pesu ja haavojen suihkuttelu. Tällä hetkellä haava-alueet ovat hyvännäköiset, mutta kovasti jännitän, miten parantuminen edistyy.

      Poista
  13. Minusta tuo kauluri on liian iso. Vertaapas Veran pönttöön.
    Joskus aikaisemmassa leikkauksessa mekin saatiin tuollainen, jossa ei ole kumireunaa, mutta Wandan steriloinnista saimme kumireunaisen, joka a) ei ole niin äänekäs b) pehmentää kolhuja sekä koiralle että kodille.

    Hihnaulkoilutuksessa ei vastaanotinta tarvita, kun valvonta löytyy hihnan toisesta päästä.

    Miten olisi narttujen juoksuhousut suojaksi? Tai eikö niitä urosten merkkauspöksyjäkin ole?

    Pari viikkoa ja sitten se on ohi, tsemppiä sekä Ollille että hoitajille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veran kauluri olikin paljon sopivampi, mutta Fiskarsseilla tuli Ollinkin kaulurista ihan siedettävä. Kumireunus olisi hellävarainen myös kotiväen säärille, varsinkin näin lämpimänä päivänä hameihmiset ovat saaneet naarmuja muovireunuksesta.

      Äkkiä se aika menee, kiitos tsemppauksesta.

      Poista
  14. Voi Ollipollia! <3 Niin näyttää raasulta raukkaparka.

    Komppaan monia yllä kommentoineita ja totean, että meilläkään ei juuri ole kauluria koskaan käytetty. Aina on joku toinen konsti yritetty keksiä. Esim. pikkupoikien bokserit, joihin olen leikannut hännälle reiän. Lisäksi olen saattanut pukea vielä T-paidan, jonka olen kiinnittänyt helmasta boksereiden vyötärönauhaan hakaneuloilla.

    Joskus aikoinaan muistelen ommelleeni Rosa-westielle omasta T-paidastani eräänlaisen sortsihaalarin. Se oli kyllä aikamoinen viritys, koska en TODELLAKAAN osaa ommella.. ;)

    Olen myös kuullut (ja nähnyt kuvissa) puhallettavia kaulureita, mutta en tiedä mistä niitä saa.

    Pikaista paranemista Ollille! Lähetän paljon parantavia paijauksia ja suukkoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämänpäiväinen t-paita viritelmä on jo hyvä alku ja eiköhän tässä tule keksityksi yhtä sun toista, kun käy läpi poispantavia rättejä. Tänään Ollin "t-paidassa" luki Kunnallistieteilijä. Mitähän yhdistyksen väki sanoisi?

      Jos ei olisi sataa asiaa mielen päällä niin alkaisin suunnitella vähän parempaa haavapukua. Halpaa ja hyvää. Jostain kierrätysmateriaalista. Nyt kuitenkin mennään tyyliin "hyvä jos kestää pari päivää".

      Poista
  15. Pikaista paranemista Ollille! Me ostettiin Fannille tuollainen lyhyempi kauluri, mutta se ei kai tässä tapauksessa auta. Niitä on sellaisia puhallettavia renkaitakin mitä laitetaan kaulaan niin koira ei pääse jyrsimään haavaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti Olli näyttää oppivan elämään (pienennetyn) kaulurin kanssa. Nyt pääsee tuolille ja sohvalle melkein vaivattomasti.

      Poista

Luemme mielellämme kommentteja!