Illan lähimetsälenkillä Olli sai vainun riistanenäänsä ja annoin mennä edeltä parin metrin päässä itsestäni. Arvasin, että kasvuston joukosta on pakko löytyä joku elävä ja niinhän siellä yhden männyn juuressa kyyhötti pienenpieni siili. Varmaan viime kesän poikasia. Olli oli ihan raivona, mutta annoimme siilin olla rauhassa ja jatkoimme matkaa. Kotiin päästyä Olli haki Mauno Mesikämmenen ja antoi sille sellaista kyytiä, että loputkin sisälmykset levisivät takkahuoneen lattialle.
Löysin kansion, johon olin tallentanut vanhoja kuvia. Tässä kuvassa Olli on vasta puolentoista vuoden ikäinen. Laihassa kunnossa eikä kunnon lihaskuntoa, sillä Olli oli vasta kuukausi takaperin muuttanut Noora-emännän luo. Ruoka-allergian hoito oli jo aloitettu ja totuttelu Suomen luontoon.
"Oonks' mää ollu nuin ruipelo?"
Mä en ois yhtään tajunnu että Olli on kuvassa vasta ihan nuori herra ellet olis maininnut. Sellaseltahan se näyttää vieläkin vaikka muutama vuosi jo enemmän ikää... Mutta eihän se kyllä ihan noin ruipelo enää oo, ja ihan hyvä niin !
VastaaPoistaEnnen oli nuori ja komee, nyt on vaan komee!
PoistaVoih, onpa tosiaan ollut hoikassa kunnossa, ihan niin kuin Maurikin oli tuon ikäisenä. Jatkuva ripulointi piti tosiaan koiran hyvin hoikassa kunnossa.
VastaaPoistaMe ei olla tänä keväänä tehty vielä siilihavaintoja, mutta aamupalaansa mussuttava hirvi kyllä yllätetiin toissapäivänä. Hetken aikaa jouduttiin tihrustamaan, että eikai siellä pusikossa oleva ruskea möykky voi suinkaan olla karhu, mutta onneksi kuitenkin vain suhteellisen harmiton sarvieläin. Kyllä sai hyvän käsitreenin siinä samalla, kun joutui kahta rimpuilevaa koiraa hillitsemään: "Ei, me ei mennä katsomaan sitä hirveä lähempää!"
Harvinaista törmätä metsässä hirveen, vaikkei taida karhuakaan ihan helposti näe. Eläimet osaavat varoa ihmistä ja kiertävät kauempaa meidät. Koirillehan tuo on mahtavaa, että saa vähän erilaisempia tuoksuja vainuttavaksi.
PoistaToivottavasti emme törmää siileihin. Mirkku todennäköisesti syöksyisi tapansa mukaan enempiä ajattelematta siilin kimppuun ja saisi piikikkäät pusut.
VastaaPoistaParempi olisi tehdä niin kuin naapurin edesmennyt collie: piikkipalloa kummastellen kierreltyään vanha herra pissasi siilin päälle ja poistui paikalta, kun ei muutakaan keksinyt!:)
Olli ei piikeistä välitä ja muutamia piikkejä onkin saatu kaivaa ikenistä pois. Yllättävän vähän kuitenkin piikkejä irtoaa, mutta kyllä yritämme välttää koiran ja siilin kohtaamisia.
PoistaTosi hoikassa kunnossa Olli - kun vertaa Nelliin niin "Nellukka on pullukka" (vielä, vähän on painoa saatu alaspäin)
VastaaPoistaNelli voisi antaa kilon painostaan Ollille, kun ei meinaa millään taas paino nousta 11 kiloon.
PoistaAi niin, ne siilit...ei ole meilläkään vielä näkynyt, siis rauha maassa vielä vähän aikaa. Onkos Olli reissumies maailmalta kun on totutellut Suomen luontoon, vai jotta että mitenkä *raapii täällä päätään*
VastaaPoistaKyllä Olli ihan suomalainen on, Etelä-Pohjanmaalta kotoisin. Olli ei vaan ollut tottunut liikkumaan metsässä ja neulaset yms. "pistelivät" metsäreiteillä. Nyt ei enää metsässä pikku epätasaisuudet haittaa!
PoistaTaisi Ollia harmittaa, kun ei päässyt lähemmin tervehtimään siiliä. Siispä kosto kuului Mauno Mesikämmenelle ;)
VastaaPoistaMä kanssa aattelin, että onkos Olli jostain ulkomailta kotoisin, mut sä selvititkin sitten asiaa tuossa jo Sohville.
Maunon kanssa on parempi painia, vähemmän piikkejä!
PoistaOlli, Olli. Koeta pitää hampaat pois siilin piikeistä. Sattuu kumpaakin. Sitäpaitsi eikös se siili ole rauhoitettu. Ei nävy siilejä täällä meilläpäin. Ne ovat siis niin ihania otuksia minun mielestäni mutta siili jostain syystä vaatii vähän sellaisen "kaupunkimaisen" ympäristön. Outoa minusta. Itse voisin "siirtoistuttaa" tänne muutamia siilejä, jos vain jostain löytäisin. Ehken kuitenkaan, kun luonnonvaraisten eläinten siirtely on kiellettyä ja olen lainkuuliainen ihminen. Ollille oikein hirmusti terveisii. M-L ja Ossi
VastaaPoistaMäyräkoira ei taida saalistaessaan tuntea minkäänlaista kipua. Eilen illallakin metsässä meni raivokas kiilto silmissä, mutta emäntä piti hihnan lyhyellä. Fasaanit huutelee (rääkyvät) koko ajan ja koira on vauhkona. Eikös ne fasaanitkin ole rauhoitettuja ainakin osan aikaa vuodesta?
PoistaAnoppilan Tarmoa harmittavat linnut, perhoset ja muut ötökät, jotka tulevat HÄNEN tontilleen, ihan ilman lupaa. Niitä sitten jahdataan raivokkaasti...
VastaaPoistaMetsän reunaan ilmestynyt hirvi sen sijaan sai Tarmon pinkaisemaan kohden kotitalon turvaa...
Niin ajaa Ollikin talitintit ja varpuset pois, mutta linnut ovat oppineet, että koira pysyy maassa. Pihapuussa sirkuttavat ähäkuttia koiralle.
PoistaHirveä pakoon voisi lähteä ihminenkin, jos oikein lähelle osuis.