perjantai 4. toukokuuta 2012

Ensimmäinen siili nähty

Illan lähimetsälenkillä Olli sai vainun riistanenäänsä ja annoin mennä edeltä parin metrin päässä itsestäni. Arvasin, että kasvuston joukosta on pakko löytyä joku elävä ja niinhän siellä yhden männyn juuressa kyyhötti pienenpieni siili. Varmaan viime kesän poikasia. Olli oli ihan raivona, mutta annoimme siilin olla rauhassa ja jatkoimme matkaa. Kotiin päästyä Olli haki Mauno Mesikämmenen ja antoi sille sellaista kyytiä, että loputkin sisälmykset levisivät takkahuoneen lattialle.

Löysin kansion, johon olin tallentanut vanhoja kuvia. Tässä kuvassa Olli on vasta puolentoista vuoden ikäinen.  Laihassa kunnossa eikä kunnon lihaskuntoa, sillä Olli oli vasta kuukausi takaperin muuttanut Noora-emännän luo. Ruoka-allergian hoito oli jo aloitettu ja totuttelu Suomen luontoon.

"Oonks' mää ollu nuin ruipelo?"

16 kommenttia:

  1. Mä en ois yhtään tajunnu että Olli on kuvassa vasta ihan nuori herra ellet olis maininnut. Sellaseltahan se näyttää vieläkin vaikka muutama vuosi jo enemmän ikää... Mutta eihän se kyllä ihan noin ruipelo enää oo, ja ihan hyvä niin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen oli nuori ja komee, nyt on vaan komee!

      Poista
  2. Voih, onpa tosiaan ollut hoikassa kunnossa, ihan niin kuin Maurikin oli tuon ikäisenä. Jatkuva ripulointi piti tosiaan koiran hyvin hoikassa kunnossa.

    Me ei olla tänä keväänä tehty vielä siilihavaintoja, mutta aamupalaansa mussuttava hirvi kyllä yllätetiin toissapäivänä. Hetken aikaa jouduttiin tihrustamaan, että eikai siellä pusikossa oleva ruskea möykky voi suinkaan olla karhu, mutta onneksi kuitenkin vain suhteellisen harmiton sarvieläin. Kyllä sai hyvän käsitreenin siinä samalla, kun joutui kahta rimpuilevaa koiraa hillitsemään: "Ei, me ei mennä katsomaan sitä hirveä lähempää!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinaista törmätä metsässä hirveen, vaikkei taida karhuakaan ihan helposti näe. Eläimet osaavat varoa ihmistä ja kiertävät kauempaa meidät. Koirillehan tuo on mahtavaa, että saa vähän erilaisempia tuoksuja vainuttavaksi.

      Poista
  3. Toivottavasti emme törmää siileihin. Mirkku todennäköisesti syöksyisi tapansa mukaan enempiä ajattelematta siilin kimppuun ja saisi piikikkäät pusut.
    Parempi olisi tehdä niin kuin naapurin edesmennyt collie: piikkipalloa kummastellen kierreltyään vanha herra pissasi siilin päälle ja poistui paikalta, kun ei muutakaan keksinyt!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olli ei piikeistä välitä ja muutamia piikkejä onkin saatu kaivaa ikenistä pois. Yllättävän vähän kuitenkin piikkejä irtoaa, mutta kyllä yritämme välttää koiran ja siilin kohtaamisia.

      Poista
  4. Tosi hoikassa kunnossa Olli - kun vertaa Nelliin niin "Nellukka on pullukka" (vielä, vähän on painoa saatu alaspäin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nelli voisi antaa kilon painostaan Ollille, kun ei meinaa millään taas paino nousta 11 kiloon.

      Poista
  5. Ai niin, ne siilit...ei ole meilläkään vielä näkynyt, siis rauha maassa vielä vähän aikaa. Onkos Olli reissumies maailmalta kun on totutellut Suomen luontoon, vai jotta että mitenkä *raapii täällä päätään*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Olli ihan suomalainen on, Etelä-Pohjanmaalta kotoisin. Olli ei vaan ollut tottunut liikkumaan metsässä ja neulaset yms. "pistelivät" metsäreiteillä. Nyt ei enää metsässä pikku epätasaisuudet haittaa!

      Poista
  6. Taisi Ollia harmittaa, kun ei päässyt lähemmin tervehtimään siiliä. Siispä kosto kuului Mauno Mesikämmenelle ;)

    Mä kanssa aattelin, että onkos Olli jostain ulkomailta kotoisin, mut sä selvititkin sitten asiaa tuossa jo Sohville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maunon kanssa on parempi painia, vähemmän piikkejä!

      Poista
  7. Olli, Olli. Koeta pitää hampaat pois siilin piikeistä. Sattuu kumpaakin. Sitäpaitsi eikös se siili ole rauhoitettu. Ei nävy siilejä täällä meilläpäin. Ne ovat siis niin ihania otuksia minun mielestäni mutta siili jostain syystä vaatii vähän sellaisen "kaupunkimaisen" ympäristön. Outoa minusta. Itse voisin "siirtoistuttaa" tänne muutamia siilejä, jos vain jostain löytäisin. Ehken kuitenkaan, kun luonnonvaraisten eläinten siirtely on kiellettyä ja olen lainkuuliainen ihminen. Ollille oikein hirmusti terveisii. M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyräkoira ei taida saalistaessaan tuntea minkäänlaista kipua. Eilen illallakin metsässä meni raivokas kiilto silmissä, mutta emäntä piti hihnan lyhyellä. Fasaanit huutelee (rääkyvät) koko ajan ja koira on vauhkona. Eikös ne fasaanitkin ole rauhoitettuja ainakin osan aikaa vuodesta?

      Poista
  8. Anoppilan Tarmoa harmittavat linnut, perhoset ja muut ötökät, jotka tulevat HÄNEN tontilleen, ihan ilman lupaa. Niitä sitten jahdataan raivokkaasti...

    Metsän reunaan ilmestynyt hirvi sen sijaan sai Tarmon pinkaisemaan kohden kotitalon turvaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ajaa Ollikin talitintit ja varpuset pois, mutta linnut ovat oppineet, että koira pysyy maassa. Pihapuussa sirkuttavat ähäkuttia koiralle.

      Hirveä pakoon voisi lähteä ihminenkin, jos oikein lähelle osuis.

      Poista

Luemme mielellämme kommentteja!