tiistai 22. toukokuuta 2012

Ruoho on vihreää myös aidan tällä puolen


Lurps, sanoo Olli. 

Eilen illalla Olli sai kiinni pyörätien reunaheinikosta siilin ja antoi sille samanlaista kyytiä kuin mitä kotona Mauno Mesikämmen saa. Raivokasta niskanakkelua. Huusin IRTI, IRTI, mutta eihän tuossa euforisessa tilassa koira kuule eikä näe mitään. Onneksi Olli yritti saada siilistä parempaa otetta ja joutui pudottamaan saaliin tielle. Silloin vetäisin koiran kaemmaksi ja lähdimme kotiin poistamaan piikit huulesta. Verta tuli kuonosta, huulesta ja ikenistä, mutta eihän tuo Ollia näyttänyt haittaavan. Kävin myöhemmin katsomassa, että siili oli päässyt jatkamaan matkaa. Toivottavasti älyää vaihtaa maisemaa.


Kotipihalla nurmikko vihertää ja koiran tekee mieli jo maistaa, vähäsen vaan. Sitten emäntä kieltää tämänkin kivan.

23 kommenttia:

  1. Kyllä täytyy sanoa, että varsinainen sisupussi tuo Olli. Oikeasti. Siiliä nimittäin kunnioitti meidän vanha saksanpaimenkoirauroskin. Ei kauheasti mennyt tökkimään. Haukkui kyllä raivoisasti ja tietysti vähän koitti tökkäistä, mutta ei puhettakaan, että Toma olisi ottanut suuhunsa sitä sähisevää piikkipalloa. Ja siihen isoon kitaan se piskuinen siili olisi mennyt aika hyvin.

    En tiedä yrittäisikö Ossi ottaa siiliä suuhunsa. Täällä meillä ei ole siilejä. Minusta olisi älyttömän kivaa "omistaa" pihasiili:) Terveisiä M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä voisi hakea muutaman siiliperheen sinne Kirkkonummelle asustelemaan. Tänään metsäpolun reunasta löytyi kuollut siili, ei ulkoisia vammoja (käänsin kepillä) eikä todellakaan Ollin runtelema. Nyt on joku muu vienyt siiliparan muille maille.

      Poista
    2. Tänään löysin metsäpolun reunasta kuolleen siilin, jolla ei näyttänyt olevan ulkoisia vammoja. Mihin lie kuollut? Ei siis todellakaan Ollilla ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, vaikka tietenkin nyt voisi niin ajatella. Siili oli tuossa jo pari päivää sitten, mutta silloin oli vielä hengissä, kun katsoin tarkkaan.

      Täältä voisi muutaman siiliperheen tuoda sinne Kirkkonummelle asustelemaan.

      Poista
  2. Voi Olli, eikö edes ei-ei-irti-irti tehoa? Siilejä ei oikeasti saisi ahdistella, onneksi emäntäsi oli skarppina. Mutta etkö opi edes piikeistä? ☺ (Olet vissiin aiemminkin ollut samoissa puuhissa…)
    Aivan ihana on lurps-kuvasi ja muutenkin olet tosi komea mäykkyherra; blogiasi on niin kivaa seurata. Terveiset Töölöstä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tehoa käskyt, kun vietti saa vallan.
      Kotiväki yrittää suojella siilejä Ollilta, esimerkiksi kesäiltaisin Olli ei saa olla takapihalla irti, koska siilien iltareitti kulkee sieltä.

      Terkkuja Töölöön, siellä on varmaan jo ihana kesä?

      Poista
    2. Kiitos, kesä tosiaan tuntuu alkaneen, puutkin jo täydessä lehdessä. Ainoastaan viileä meri pitää ilman vielä keväisen raikkaana. Ihanaa alkukesää teillekin.☺
      P.S. En vaan voi olla ihailematta Ollin hienoa väritystä ja niin kauniisti kiiltävää turkkia..

      Poista
    3. Meri viilentää meilläkin ilmaa, tuossa 10 km sisämaahan päin on paljon lämpimämpää. Viime vuonna nakattiin talviturkki jo toukokuun puolivälissä, nyt on vene vielä talviteloilla.

      Olli kiittää kehuista. Turkin kiillon salaisuus taitaa olla tasapainoinen ruokavalio, liikunta ja terveelliset elämäntavat sekä runsas lepo. Auttaisi varmaan meillä ihmisilläkin moneen vaivaan?

      Poista
  3. Oikeasti, eikö edes kirsu ole arka? Joskus koiraa on vaikea ymmärtää.

    Niin kuin tuo heinänsyöntikin, meilläkin jauhetaan vihreää heinää. En ole kieltänyt, kun ajattelin, että koira tarvitsee sitä johonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kirsu arka, eikä tunnu missään. Koira nuoleskelee vaan huuliaan, maistuuko oma vai siilen veri. Hyi.

      Poista
  4. Voi hitsi sitä Ollia. On se hurja!
    Onneks sait vedettyä Ollin kauemmas, kun siili pääsi irti. Liekö saalistusvietti, vaiko vaan Ollin inho siilejä kohtaan, että moista edes yrittää kiinni. Saatikka että vielä onnistuu siinä. Toivottavasti noi piikinjäljet ei tulehdu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oli antibioottikuuri vielä päällä leikkausten takia, mutta ei ole kyllä aikaisemminkaan siilin jäljet tulehtuneet. Kerta se olisi ensimmäinenkin.

      Poista
  5. Voi Olli höppänä! Mirkulta saat vähemmän piikikkäitä pusuja!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muiskis Mirkku, sun kanssa olisi paljon kivempaa kuin noiden siilien kanssa.

      Poista
  6. Täältäpäin löytyy myös siilejä siitä todisteena löytyi jokin aika sitten kuollut siili. Ai että se kiinnosti, juuri noiden piikkien takia pakotin neidin pakittamaan pikaisesti. Eikä noi hömelöt koiran mitään opi jos vietti vie ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kotona 60-luvulla karjalankarhukoira, joka otti elämässään vain yhden kerran siilin kiinni. Oppi heti siitä kerrasta, ettei kannata. Äiti nyppi piikkejä huulesta, mutta Olli ei ole moksiskaan. Olisiko riistavietti voimakkaampi?

      Poista
  7. Siilien public enemy number one =)

    VastaaPoista
  8. Voi Olli! :D Se on nyt siilien vähitellen tajuttava se fakta, että mäyräkoiran maat on syytä kiertää pikkasen kauempaa.... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapurustossa ruokitaan siilejä ja siksi niitä pyörii tässä nurkilla koko ajan. Kyllä siili löytää ruokansa täällä metsien lähistöllä ilman ihmistäkin.

      Poista
  9. Hurja Saalistaja kyllä olet Olli, kun ei tikit eikä kaulurikaan hidasta hommien tekoa! Pakko se on varmaan uskoa siilienkin, että sana "toipilas" ei tarkoita pitään tämän urhon kohdalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipilas on tänään siirtynyt kaulurittomaan elämään. Nyt sitten vauhtia riittää.

      Poista
  10. Voi Olli sua! Jätä siilit rauhaan, olisi parempi teille molemmille. Täällä maalla oli juuri ajettu nurmikko, Paavo kieriskeli riemuissaan nurmikolla. Olisiko tuoksunut niin hyvälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän ole mikään parempaa kuin tuoreen ruohon tuoksu. Ja ihanasti tarttuu turkkiin se tuoksu...

      Poista

Luemme mielellämme kommentteja!